Verkkoryhmän vaiheet?

Aihe, joka jäi viimeksi mietityttämään, oli ryhmän kehitysvaiheet verkko-opiskelussa. Tunnetuin käyttäytymistieteellisellä näkökulmalla varustettu teoria on Tucmanin ryhmän kehityskulku:

1. Muodostumisvaihe (forming)
2. Kuohuntavaihe (storming)
3. Yhdenmukaisuusvaihe (norming)
4. Hedelmällisen yhteistyön ja toimivan yhteisöllisyyden vaihe (performing)
5. Lopetus (adjourning)

Mutta päteekö teoria verkko-opinnoissa? Oma kokemukseni on, että verkko hioo "ärsyttäviä" piirteitä pois, koska esimerkiksi verkkopalaverissa pitää keskittyä enemmän asiaan. Lisäksi pitää aistien rajallisuuden takia keskittyä kuuntelemaan. Kuuntelu on myös helpompaa, koska ei saa ärsykkeitä muualta. Tunnusta, esimerkiksi joskus liveluennolla keskittyneeni opettajan maneeriin syödä silmälasiensa sankoja, yök!

Verkko lisää toki väärinymmärryksen riskiä, koska vastapuoli voi lukea tekstin väärällä jalalla herättyään ja tulkita omiaa. Verkko myös antaa mahdollisuuden, henkilön niin tiedostaessa, laittaa viesti muhimaan ja palata siihen paremman tuulen aikana. Livetilanteessa tällainen vastausten laittaminen jäähylle saattaa aiheuttaa isomman storming-vaiheen.

Kun peilaan omaan opintoryhmääni, en tunnista kuohuntavaihetta, hedelmällisen yhteistyön ja toimivan yhteisöllisyyden kylläkin. Nyt pinnalle alkaa myös hiipiä lopetuksen kaiho. Ryhmän kehitysvaiheet on toki hyvä tunnistaa ja tiedostaa kuohuntavaiheen mahdollisuus, mutta sitä ei tule niin helposti verkon hioessa särmiä.

Asia kaiversi minua niin, että kysyin teemasta omalta ohjaavalta opettajaltani. Hän oli kanssani samalla linjalla. Mutu-tuntuma olemme molemmilla, koska aiheesta ei kuulemma ole tehty tutkimusta. Ohjaava opettajani kertoi, että onko sitten syynä verkko-orjentoituneet, kärsivällisemmät opiskelijat, vai mikä, niin verkko-opinnossa hän ei ole törmnnyt kuohuntavaiheeseen. Live-opinnoissa kylläkin. Voi toki olla, että koska verkko-opinnot vaativat paljon omaa kurinalaisuutta pitää motivaatiokin olla kunnossa.

Tässä olisi kyllä hyvä tutkimusaihe jollekin...

Oma opintopiirini on täynnä erilaisia persoonia, taustoja ja tapoja toimia yksilönä ja ryhmässä. Silti 1,5-vuoden aikana olemme hioutuneet yhteen. Isoin pettymys oli tänään, kun tajusin, ettei yksi opintopiiriläisemme valmistukaan meidän muiden kanssa. Meillä on ollut kaveria ei jätetä -meininki ja nyt yksi jäikin pois. Olisi ollut mukava nähdä vielä kaikki siellä mistä kaikki alkoi...

Kiitollisena.

Viimeisiä viedään

Viimeinen teema koostui neljästä osasta: itsetuntemus, dialogi, monikulttuurisuus ja koulutuksen verkostot. Itsetuntemuksesta olin kirjoittanut jo Ärsyttävän (ihana) minä. Dialogia kävin läpi ajatuksella Taas mennään vai mennäänkö ja monikulttuurisuudesta kirjoitin kaksikin kirjoitusta toisen kokemuksistani maahanmuuttajien opettajana ja kieliposkella kirjoitetun anoppitarinani. Verkostoni esittelin myös täällä jo aikaisemmin.

Nyt pitäsi vielä tiivistää mitä tiedän, ymmärrän, osaan soveltaa ja millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä huomasin. Näistä neljästä teemasta minulle ehdotomasti mieluisin on itsetuntemus. Olen jo hyödyntänyt oppejani leipätyössäni rakentamalle koulutusmateriaalia aiheesta. Voin sanoa, että isoin asia, mitä olen tältä koko koulutukselta saanut on oman itseni tunteminen. Koulutus on laittanut minut analysoimaan itseäni. Omia heikkouksiani ja vahvuuksiani. Toisaalta koulutus on myös armahtanut minut monesta kouluaikaisesta asiasta, jotka ovat jääneet lastiksi elon reppuun. Välttämättä vika ei ole ollutkaan minussa, kun en oppinut, vaan tavassa opettaa. Tämä on ollut hyvin helpottava tieto. Tieto, joka myös auttaa oman itsetunnon parantumisessa.

***

Palasin tällä viikolla dialogi -teemaan, kun aloitin leipätyössäni verkko-opintojen ohjaajana. Meillä on viikonloppuna ollut koulutuksen aloitusseminaari, jossa oppijat valitsivat omat ryhmänsä lopputyön perustella. Ajatuksena oli, että näin saataisiin samanlaiset intressit omaavat yhteen ja verkko-opinnot sujuisivat hyvässä hengessä. Hauskinta tässä oli se, että yksi ryhmä ilmoitti jo aamulla, että että he haluavat tietyn ohjaajan ja voivat valita lopputyönkin sen mukaan. Vitsinä olivat koittaneet ostaa minua myös rahalla heidän ohjaajakseen. Ja olihan minua koitettu myös neuvotella vaihdettavaksi itselleen illan hämärtyessä. Tunnustan, oli aika otettu. Ryhmän jäsenet ovat käyneet minun koulutukseni, joten tiesivät mitä tilasivat. Mutta siis miksi palasin dialogiin. Olin kopionut tännekin Tia Isokorven tekstin, jossa kerrottiin ryhmäläisten ajatuksia ryhmäytymisen alussa. Minusta se sopii niin hyvin myös omiin tuntemuksiin ollessani osallisena uudessa ryhmässä.

***

Myös monikulttuurisuus -teema osui minulle juuri sopivaan aikaan. Pääsin heti testaamaan opittuja asioita. Monikulttuurisuudesta puhutaan paljon nykytyöelämssä ja isolle osalle se on myös arkipäivää. Monesti opintojen sisältö on suunnattu oppilaitosmaailmaan, niin kuin tietysti kuuluukin, mutta tämän kokonaisuuden opit ovat suoraan siirrettävissä työelämään. Harjoitustehtäviä tehdessäni oivalsin, että miksi olen leipätyössäni joutunut usein ratkomaan työsuhdeongelmaa, jossa on ollut suomalainen alainen ja puolalainen esimies. Puolalainen esimies on suomalaisen mielestä kytännyt tekemisiä ja suomalainen on kokenut esimerkiksi tämän epäluottamuksena. Kyse on kulttuurien välisestä erosta ja siitä, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan esimiesasemassa oleviin. Suomalainen on saattanut kyseenalaistaa esimiehensä päätöksiäkin ja sehän on puolalaiselle ennenkuulumatonta. Tämän teeman kuten myös tuon itsetuntemuksen toivoisin pakolliseksi jokaiselle työelämässäolevalle. Tosin sillä edellytyksellä, että itsetuntemus-koulutus pitäsi uusia tiheämmällä aikavälillä.

 ***

Koulutuksen verkostot- teemassa oli mielenkiintoista huomata, miten erilailla opiskelijakollejani ovat käsitelleet tehtvänantoa. Itsekin taisin tuoda uuden ulottuvuuden tehtävään, koska en työskentele oppilaitoksessa, vaan olen aktiivisena sidosryhmänä mukana koulutusmaailmassa.

Tässäpä nämä sunnuntai-illan ajatukseni. Tai tuli minulle vielä yksi, mutta laitan siitä ohjaavalle opettajalleni sähköpostia. Palaan siihen myöhemmin.



PS. Tuntuu myös jotenkn hassulta, että nyt tämä alkaa olla opettajaksi kasvunnäytettä vaille valmista. Sain jo aikaisemmin mainituilta syntymäpäiväjuhliltani lahjakortin yhteen ihanaan lahtelaiseen vaateliikkeeseen. Päätin jo silloin, että ostan sieltä jotain ihanaa valmistumisen kunniaksi. Ainakin näyteikkunashoppailut voisivat vissiin jo alkaa..

Miten minun kävi?

Hyvin.


Taisin aivan turhaa murehtia työni laajuutta ja tasoa. Sain leipätyöni koulutussuunnittelijalta "käskyn" sanoa esittelyssä, että työntilaaja on erittäin tyytyväinen. Sama viesti taisi välittyä myös ohjaavalta opettajaltani. Sain kaksi korjauskehotusta: lähdeluettelo aakkosiin ja tiivistelmä.

Lähdeluettelosta muistin samalla hetkellä, että minulle on sanottu asiasta jo aikaisemmin tyyliin TKI-raportissa pitää sitten olla lähtee aakkosissa. Ei ollut, tietenkään, mutta nyt on. Kuulemma joskus joutuu opiskelijalle sanomaan muutaman kerrankin, että menee perille. :)

Tiivistelmän taas olin onnistunut tiivistämään niin pieneksi, että en edes itse löytänyt kohtaa johon voisin kirjoittaa sen. Korjattu sekin.

Olen itsekin tyytyväinen. Tosin pitää heti tunnustaa, että lisäsin jo tänään uutta materiaalia koulutukseen. Diakonian ammattikorkeakoulun kamppanja "TYÖNIMI- estääkö nimi työnsaannin?" sopii niin hyvin teemaan.

Katsotaan mitä seuraavaksi (taas) keksin.

Ajatuksia TKI-hankkeesta

Huomenna pitäisi esitellä TKI-hanke. Nyt on päällimmäisenä ajatus, että onko koulutus vielä oikeasti valmis? Tai niin valmis, että voin esitellä sen. Millainen on opettajapalaute? Onko työ riittävä? No, ainakin olen tehnyt sitä opintopisteiden edellyttävän tuntimäärän ja paljon ylikin.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskoulutus oli jo keväällä 2018 hyvässä vaiheessa kuten jo kesäkuussa kirjoitin blogitekstissä Kehityshankkeen kehittyminen. Mietin jopa, että olisi voinut jopa esitellä työn toukokuussa. Annoin kuitenkin koulutuksen olla koko kesän ja palasin siihen uusin ajatuksin syksyllä lomien jälkeen. Tauko kannatti, sillä viimeisten viikkojen aikana olen muokannut välilehtien keskinäistä sisältöä, yhdistänyt ja kehittänyt yhden uuden välilehdenkin.

No, jos lähdetään siitä, että koulutuksen verkkototeutus on suurin piirtein valmis ja seuraavana osana rakennetaan lähipäivän koulutuspaketti. Varmasti pientä elämistä ja materiaalin täydentämistä on tulossa, koska koulutus alkaa vasta ensi vuoden puolella ja opetusmateriaali pyritään pitämään mahdollisimman ajankohtaisena. STTK:n Naisten Palkkapäivänä on 2.11.2018, joka on myös Ammattiliitto Pron ”Puhutaan palkasta” -teemapäivä. Tuona päivä julkaistaan materiaalia, joka on varmasti sopivaa myös tähän verkkokoulutukseen.

Koko koulutuksen rakentaminen on opettanut minulle monta ihan käytännön asiaa Moodlesta. Tämä helpottaa työtäni verkko-ohjaaja ja koulutuksen kehittäjänä. Ymmärrän paremmin Moodlen mahdollisuudet ja rajat.

Suurin haaste koulutuksessa onkin ollut materaalin rajaaminen. Koulutus on mitoitettu niin, että jos teet vain pakolliset tehtät ja tutustut vain niihin suoraan liittyvään aineistoon. selviät mitoituksen (ehkä) aikarajassa. Oppimisympäristöön on myös lisätty paljon nice-to-know -materiaalia, joka on tarkoitettu tiedon syventämissen, jos mielenkiintoa riittää. 

Kokonaisuudessa mielenkiintoinen ja opettavainen matka. Vaikka nyt koulutus tuntuu valmiilta se elää varmasti ja sitä kehitetään koko ajan ja voi olla, että ennen koulutuksen alkamista keksimme vielä jotain uusia juttuja koulutuksen kehittämiseksi. Koulutuspalautteiden jälkeen mietitään taas uusia kehittämiskohteita. Verkkokoulutus ja sen kehittäminen ylipäätäänkin on asia, johon leipätyönantajani tulee keskittymään myös tulevaisuudessa.

Peukut pystyyn huomiselle.

Hämmentynyt

Kirjoitin taannoin ylös verkkoluennon opit: surulliset ihmiset ovat parhaita ajattelijoita ja hämmennys käynnistää oppimisen. Lupasin palata hämmennykseen myöhemmin.

Hämmennys käynnistää oppimisen

Olen koittanut pohtia tätä monelta kulmalta. Olen ollut itse todella positiivisesti hämmentynyt, kun minut vietiin kesken luennon polttareihin. En oikein muista, mitä tilanteessa tapahtui.

Negatiivinen hämmennys tapahtui yhden opinnäytteeni arvionti tilaisuudessa, jossa ohjaava opettaja haukkui minut valinnoista, jotka oli itse ohjauksessa käskenyt tekemään. Pala juuttui kurkkuun, tämä ei voi olla todellista.

Voihan toki asioita hämmentää niin, että se laukaisee ajatteluprosessin, mutta silloin hämmentäminen on todellinen taitolaji. Hämmentämisen astuminen hiuksen hienon rajan yli voi aiheuttaa lamaantumisen lisäksi kiukun, joka taas estää järkevän laaja-alaisen ajattelun.

Olen edelleen hämmentynyt tästä ajatuksesta.

Millaiset ovat minun verkostoni?

Lähimmät tukiverkostoni ovat perhe, suku ja ystävät. Sanotaan, että ystävät voi valita, mutta sukua ei. Minulle on käynyt kohtalaisen hyvä tuuri myös sukulaisten kanssa. Tiivis suku on myös auttanut mm. oman opettajuuden kasvussa. Sen verran monta opettajaa, lastentarhan opettajaa ja opettajaksi opiskelevaa tai suunnittelevaa löytyy suvusta. Joskus naurettiin, että tuliko tästä meille yllättävä "sukuvika".

Perhe on ollut hyvin mukana ja tukena opinnoissani. Mies ja lapset ovat lähteneet ulos verkkoistuntojen ajaksi, jotta minä saan rauhan. Opintotehtäviä on välillä tehty ties missäkin hopplopissa ja lapsetkin ovat ymmärtäneet, että äiti tekee kouluhommia ja se vaatii oman aikansa. Kiitokseksi olen luvannut leipoa heille ja muutamalle muulle ystävälleni kakkua 1.12. Toivottavasti todistuksen kera.

Minä ja mieheni pyöreissä Kultajuhlissani

Ystävät (liittäisin tähänkin sydänhymiön). Onnekseni minulle on jäänyt ystäviä monesta eri elämäntilanteesta. Pidin loppukesästä pyöreät synttärit ja yksi vieraan kommentti jäi mieleeni. "Ymmärrän, miksi olet tuollainen (iloinen ja onnellinen oma itsesi), kun sinulla on niin mahtavia ihmisiä ympärilläsi." Tähän ei mitään lisättävää.

Työelämän verkostot ovat osaksi sekoittuneet ystäväverkostoksi. Työkaveruudesta on vuosien saatossa muokkautunut ystävyys. Minulla on esimerkiksi yksi hyvin läheinen ystävä, jonka kanssa olemme aivan eri genreä, jos tällaista ilmausta voisi käyttää. Ilman yhteistä työhistoriaa emme olis koskaan edes nähneet toisiamme, vaikka olisimme osuneetkin samaan paikkaan. Hänen kauttaa olen löytänyt itseni vaaleanpunaisen käsilaukkuni kanssa mustanpuhuvalta rokkikeikalta. Mitä ei ystävänsä takia tekisi ;).

Koulutuksen verkostot

Opettajaopinnoissani minun piti miettiä omia koulutuksen verkostojani. Koska en toimi opettajana, niin ajattelin, että kaaviokuva näyttää aika tyhjältä. Lopputulos taitaakin näyttää erilaiselta kuin muilla opiskelijoilla, mutta tyhjä on väärä sana. Olen leipätyöni kautta päässyt opettamaan hyvin erilaisissa oppilaitoksissa, hyvin erilaisille kohderyhmille, joiden oppimisvalmiudet ja taustat ovat monimuotoiset. Suurin osa verkostoista on minun rakentamiani ja  jos ei rakentamia niin ylläpitämiäni, joten omalla persoonalla on iso merkitys. Siihen, millainen minä olen ja saan olla, on taas iso vaikutus perheellä, sukulaisilla ja ystävillä. Siksi halusin aloittaa tämän kirjoituksen läheisimmistä ihmisistä. Mitä minä olisinkaan ilman heitä?

Ystävyydelle.

Maahanmuuttajia opettamassa

Kävipä niin mukavasti, että pääsin opettamaan suomalaisen työelämän pelisääntöjä maahanmuuttajille. Aikataulutus osui juuri nappiin, sillä meillä oli opinnoissa menossa monikulttuurisuus. Samalla löytyi haastateltava omiin koulutehtäviini ja pääsin testaaman opittuja taitojani. Tai pitäisikö käyttää sanontaa "tieto lisää tuskaa". Miksi näin? No, selitin luokalle jotakin asiaa mielestäni ihan hyvinkin ja kysyin lopuksi, että tuliko asia selväksi? Siinä koko luokan minulle nyökytellessä tajusin lukeneeni, että yksi kulttuurien välisistä eroista on asioiden ymmärtämättömyyden myöntamistaito. Jep, jep! Ja eikun uudestaan ja toiselta kulmalta asian kimppuun.

Toinen kulttuurinen ero, jonka huomasin oli kiintymys luokan omaan opettajaan. Yksi opiskelija esimerkiksi vastasi kysymykseeni aina omalle opettajalleen, ei minulle. Päällimäisenä tuli ajatus, että hän haki opettajaltaan tukea omaan vastaukseensa. Tästähän minä innostuin käymään vain lisäkeskustelua opiskelijan kanssa, kunnes sain myös suoria vastuksia. Luottamus oli rakennettu.

Itse opetustuokio oli myös minulle opettavainen. Opetuskieli oli suomi, mutta koitin käyttää mahdollisimman selkokieltä ja hidastaa normaalia puheenrytmiäni. Tämä toi minulle, joka innostuessaan huomaa maalaavansa tarinaa vähän laveammalla ja värikkäämmällä pensselillä, oman haasteensa. Kaikki kielikuvat eivät taineet olla ihan vielä käytynä maahanmuuttajien suomenkielen opinnoissa. No, ensi kerralla olen viisaampi -myös tässä.

Mielenkiintoinen kokemus.

Kuulijan vastuu -kulttuurien väliset erot

Meinasin kirjoittaa harjoitustehtävääni, että minulla on takana monikuttuurista yhteiseloa lähes 20-vuotta savolaisen miehen kanssa. Omat juureni kun ovat syvällä länsisuomalaisessa vanhassa merenpohjassa.

Meidän yhteiselosta ei löydy suoraan Geert Hofsteden viittä kulttuurin ulottuvuutta (valtaetäisyys, individualismi vs. kollektivismi, maskuliinisuus vs. feminiinisyys, epävarmuuden välttäminen, lyhyen vs. pitkäntähtäimen orientaatio), mutta erilaisia ulottuvuuksia kylläkin. Nämä perustuvat siis puhtaasti omaan kokemukseen ja pääsääntöisesti savolaiseen anoppiin. Tässä saattaa olla "vähän" yleistystä, koska otos on (onneksi, huokaus!) vain yksi savolainen anoppi :).

"Ai, et sinäkään ole vielä kuollut?" Savolainen tapa tervehtiä tuttua kaupan pihalla. Meillä päin olisi asia ilmaistu todennäköisesti "Ai, hei! Mitä sinulle kuuluu? Eipä ole nähty hetkeen."

"On se hyvä Ilona, että sinäkin olet laihtunut, niin mahdut sitten siihen teidän uuteen paljuun." (Toimituksen huomio: palju on rakennettu kuudelle hengelle ja sinne mahtuu lisäkseni todistettavasti viisi ihmistä.). Meillä päin olisi kysytty, että "koska pääsen paljuilemaan ja onko skumppaa myös tarjolla".

"Kai äiti saa omalle pojalleen heipat sanoa?" ("tunkeutui" kahden lapsen kanssa paikkaan, jossa jossa vietimme hääyötä). Ei kuulemma häirinnyt meitä, kun miehenikin nousi heti ylös ja tuli ihan saattamaankin asti. (Toimituksen huomio: kirosanat, jotka mieheni kuuli tuoreelta vaimoltaan ehkä saattoivat edesauttaa ylösnousemista). Meillä päin on ollut tapana, että hääpari saa viettää hääyönsä ihan rauhassa jopa ilman anoppia.

Tässä muutama koottu otos -ehkä ne pahimmat, jotka ovat jääneet mieleeni. Välillä mietin, että miten anoppi on onnistunut tekemään sellaisen pojan, jonka kanssa minä olen mennyt naimisiin.

Peace and love!

"Surulliset ihmiset ovat parhaita ajattelijoita."

”Surulliset ihmiset ovat parhaita ajattelijoita.” 

”Hämmennys käynnistää oppimisen.”

Tuossa ovat muistiinpanoni verkkokoulutuksesta, joka käsitteli tunteita neuvotteluissa. Sinäänsä koulutus osui hyvää kohtaan, koska opinnoissa olemme käsitelleet dialogia (ja ryhmädynamiikkaa). Dialogissa tunteet ja niiden tunnistaminen on tärkeää. Samoin niiden siirtäminen osittain taka-alalle, jotta ne eivät ole esteenä kehittävälle dialogille.

Nuo kaksi lausetta eivät toki ole ainoa koulutuksen anti, mutta minusta ne ovat dialogin ja oppimisen kannalta mielenkiintoiset. Tiettyä omakohtaisuutta tuo myös läheisen ystäväni raskas suru, jossa olen koittanut häntä tukea ja antaa erilaisia näkökulmia.

Dialogissa on tärkeää pysähtyä asian äärelle, kuunnella toista ja omia ajatuksia, antaa rauha ajatella. Onko suru nykymaailmassa ainut hetki, jossa pystyy pysähtymään tai pitää pysähtyä? Käymään läpi oma taustaansa, omaa kulttuurista skriptiä? Onko suru hetki, joka poistaa kaiken turhan ja mahdollistaa laajemman ajattelun? Luennoitsija vetosi siihen, että surulliset ihmiset järjestävät omat palikkansa rationaaliseen järjestykseen. Lieko syy tärkeysjärjestyksen muuttumisessa?

Surullisen ihmisen tukemisessa olen myös koittanut karsia omista ajatuksistani kaiken turhan pois ja keskittyä kuuntelemaan ja esittämään rakentavia kysymyksiä. Keskustelun symmetria ja vastavuoroisuus on tullut hienosti esiin, vaikka kyse onkin vain halustani auttaa satojen kilometrien päässä olevaa ystävääni. Vertaisena en pysti olemaan, mutta rinnalla koitan seistä. Suru on myös mahdollistanut keskustelussa pääsemään sellaisiin aiheisiin, joista ei ennen tullut mieleen edes keskustella.

Toinen ylöskirjoittamani lause, "hämmennys käynnistää oppimisen" lieneekin sitten seuraan kirjoituksen teema. Nyt se ei vain enää sovi tähän.

Taas mennään, vai mennäänkö?

Olin alkukesästä niin innoissani näistä opinnoistani, että olisin voinut ahmaista loput teemat samantien. Olin päättänyt, että kirjoitan ainakin tänne oppimispäiväkirjan puolelle ajatuksiani, mutta sitten tuli helle, loma ja vapaus.

Tällä viikolla jatkuivat sitten opinnot. Teemana ryhmädynamiikka, vuorovaikutustaidot, dialogi. Mielenkiintoista. Eilen avasin koneeni ja aloin työstää tehtäviä ja taas tänään. Miten tämä nyt onkin näin tahmeaa. Aiheet, joita ahnehdin kesäkuussa tuntuvat syyskuussa jotenkin, miten sen nyt kuvailisi, no tuo tahmea on hyvä sana. Kävin läpi Dialogilla syvätehoa oppimiseen -sivuston dialogeja mietin, miten aloitan tehtävien teon. Siinä meni iso osa lauantain aikaikkunastani, jonka olin varannut koulutehtäville. Tänään sitten uusi yritys. Aihe tuntuu edelleen mielenkiintoiselta, mutta käynnistymisvaikeus on käsinkosketeltavissa.

Tämä tunne on minulle hyvä opetus, kun siirryn ns. pöydän toiselle puolelle. Pitkä kesätauko huuhtoo opijoiden ajatukset, vaikka aihe olisi kuinka mielenkiintoinen. Miten siivota tuo tahmaisuus pois oppijan tieltä tai paremminkin, mitä pesuaineita hänelle siihen suosittelisin?

                                                                          ***

Kuten jo kirjoitin aihe on milenkiintoinen: ryhmän kehitysvaiheet. Teemasta on Bruce Tuckmanin luonut teorin, että ryhmällä on elinkaari, joka koostuu viidestä eri vaiheesta: muodostusvaihe (forming), kuohuntavaihe (storming), yhdenmukaisuuden vaihe (norming), Hedelmällisen yhteistyön ja toimivan yhteisöllisyyden vaihe (performing) ja ryhmän lopettaminen (adjourning). Itsekin monenlaisissa ryhmissä sekä työni että vapaa-ajan harrastusteni vuoksi toimineena kehitysvaiheet vaikuttivat hyvinkin tutuilta. Jäin pohtimaan, missä erilaisissa tilanteissa omat ryhmäni ovat? Millainen on ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus? Päällimäiseksi ajatuksiini jäi kuitenkin hautamaan Tia Isokorven teksti:

”Sitoutuminen uuteen ryhmään ei ole helppoa. Jokainen tuo tullessaan halun liittyä, mutta myös halun säilyttää oman erillisyytensä ja itsenäisyytensä. Jokainen ryhmän jäsen tuo mukanaan oman ”ryhmähistoriansa”, ihmissuhdemallinsa ja mallinsa liittymisestä sekä oman minuutensa (kykynsä erillisyyteen). Ryhmää kohtaan tunnettu kiinnostus on alkuvaiheessa aina ristiriitainen. Kiinnostukseen ja positiiviseen haluun liittyä vaikuttaa luonnollisesti ryhmän merkitys kyseiselle henkilölle, esimerkiksi se, kuinka paljon hän on halunnut tämän ryhmän jäseneksi. Joka tapauksessa jokainen käy läpi tiettyjä epäilyksiä ja pelkoja ryhmän jäseneksi sitoutuessaan mikä on minun asemani tässä ryhmässä? Hyväksytäänkö minut? Tulenko kuulluksi? Voinko vaikuttaa? Miten ryhmä suhtautuu eriäviin mielipiteisiin? Pitääkö minun olla samaa mieltä muiden kanssa?”

Millainen minä olen ryhmän jäsenenä? Osaanko antaa tilaa ja tukea kanssakulkijoitani sitoutumisessa? Olen ensiviikonloppuna lähdössä Pietariin. Matkaseurueeni koostuu vanhoista, hyvin läheisistä ystävistäni ja uusista tutuista. Tarkoituksemme olisi laajentaa tuota meidän sisäpiiriä. Matkalaukkuun pitänee ainakin varata tilaa uusille ajatuksille ja näkökulmille sekä varautua jättämään muutama tomuuntunut ajatus- tai/ja toimintamalli Venäjän maalle.

Hyvää matkaa meille!

Unelmatodistus

Tunnustan luvanneeni pojalleni hänen toivomansa pomppukepin, jos todistuksessa komeilee yksikin kymppi. Palkitsemistani ei ole minulle vielä kukaan kommentoinut kuin kysymyksellä "ai, saako teillä jo numeroarvostelun?" Kyllä, meidän kolmosluokkalainen kantoi ensimmäiset numerot kotiin jo joulun todistuksessa. Arvioituna olivat lukuaineet. Taito- ja taideaineet olivat sanallisin arvosanoin. Protestoin jossakin vanheimpainillassa uutta käytäntöä oman koulumestykseni innoittamana. Minulle ainoat aineet saavuttaa "pomppukeppi" olivat juuri nuo taito- ja taideaineet. Poikani rehtorin mukaan tämän on yleinen ongelma pojilla vielä tänäkin päivänä.

Unelmatodistus (HS)

Helsingin Sanomissa oli 8.6.2018 kirjoitus:"Opettaja antoi kaikille oppilaille todistuksen, jossa on pelkkiä kymppejä – ”Pehmoilu” parantaa oppilaiden itsetuntoa"

"Todistuksissa on arvosanat ihmisarvosta, tärkeydestä ja merkityksestä, persoonan upeudesta, huumorintajusta, kaveritaidoista ja siitä, kuinka paljon opettajat tykkäävät.
Arvosanan sai myös halusta kelvata sekä olla rakastettu ja hyväksytty. Oppilaat ansioituivat myös halusta oppia elämään, halusta seikkailla sekä halusta tulla nähdyksi ja saada kannustusta. Todistuksen viimeinen numero tuli sinuna olemisen taidosta. Jokaisen oppilaan jokaisen oppiaineen arvosana on 10."

Mielettömän hieno oivallus kehittää tunne- ja vuorovaikutuskasvatusta. Aina ei tarvitse olla kilpailuhenkeä vaan itsetunnon ja yksilönäolemisen taitojakin on tärkeä kehittää ja kannustaa. Samainen tapa olisi hyödyllinen on myös työelämässä. Mitkä ovat sinun työkaveruustaidot? Mikä on sinun ihmisarvosi, merkityksesi, tärkeytesi? Eikö tuntuisi saada kaikista arvosanaksi 10? Kyllä, mutta enhän minä ole sitä ansainnut? Sille ja sille työkaverille en kyllä ainakaan antaisia kymppiä? Arvosana ei tässä olekaan tärkein asia, vaan laittaa ihmiset ajattelemaan omia tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Mikä minä olen? Miten minä olen? Minuna olemisesta arvosana 10? Minä olen paras minä, jos vain annan minun olla.

Olin joskus jossakin koulutuksessa, jossa piti kehua kirjallisesti työkaveria. "Sinun kanssasi on mukava työskennellä!" Säästin lapun ja säilytän sitä työpöytäni näppäimistön alla. Minun salainen pelatus huonoihin päiviin. Ei unelmatodistus, mutta kannustus ja positiivinen palaute.

Unelmatodistus on kannanotto arviointi järjestelmää kohtaan. "Taustalla on ajatus siitä, että lasta kuuluu rakastaa ehdoitta. Joskus lapselle saattaa tulla väärinkäsitys siitä, että rakkaus pitää ansaita vaikkapa saamalla hyviä arvosanoja.” Minä ostin pojalleni pomppukepin palkinnoksi. Toivottavasti osaan myös antaa tasaisen maan ja tuen, josta lapseni voi hypätä tulevaisuuden osaajaksi repussaan taidot myös vuorovaikutuksesta ja tunne-elämästä.

Mahtavaa, että peruskoulu kehittyy tähän suuntaan. Millaisetkohan eväät elämälle sitä olisikaan itse saanyt, jos olisi ollut kympintyttö edes unelmatodistuksella?

Kehittämishankkeen kehittyminen

”Opettajaopiskelija kehittää pedagogista asiantuntijuuttaan.

Hän osallistuu oman alansa ammatillisen koulutuksen tutkimus- tai kehittämishankkeeseen tai muuhun sopivaan, työelämälähtöiseen projektiin

Hän hankkii, arvioi ja tuottaa tietoa kriittisesti

Hän raportoi ja esittelee TKI-toimintansa ja sen tulokset.” (HAMK)

Olisiko tämä nyt sitten opinnäytetyötä vastaava kokonaisuus. Tosin tästä saa vain 6 opintopistettä ja opinnäytetyöstä muistaakseni 10. TKI, eli tutkimus- kehittämis- innovaatio -hanke. Omat aikaisemmat opinnäytetyöt nostavat vielä hentoja karvoja pystyyn, joten tutkimusta en ainakaan alkaisi tekemään. Innovaatio kuulostaa niin hienolta termiltä, mutta taitaa olla kuitenkin lähimpänä omaa aihettani.

”Innovaatio eli uudennos on jokin uusi tai olennaisesti parannettu, taloudellisesti hyödyllinen tuote, prosessi, palvelu tai keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä, jota yksilöt pitävät uutena. Innovaatiot jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: on mullistavia innovaatioita ja vähittäisin muutoksin syntyviä innovaatioita. Innovaatiot voidaan jakaa myös asteittaisiin (nykyisten tuotteiden, palveluiden ja toimintamallien parannukset) ja radikaaleihin (luovat uusia markkinoita ja pakottavat muuttamaan ajattelua)", määrittelee Wikipedia.

TKI-projektini on verkkokoulutuksen rakentaminen Moodle -pohjaiseen oppimisympäristöön. Työntilaajana, jos mennään virallisesti, on leipätyöni työnantaja. Aiheeksi valikoitui Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus -koulutus. Juuri eilen pohdin, että onpa meidän koulutuksella tylsät nimet ja lupasin kollegalleni miettiä ainakin tälle koulutukselle jotain myyvempää ja kiinnostavampaa. Meillä on vain ollut tapana nimetä koulutukset aiheen mukaan sen enempää kikkailematta. Onkohan tässä yksi syy, miksi läsnäolokoulutuksena järjestettävänä ollut Tasa-arvo ja yhden vertaisuus -koulutus on järjestynyt viimeksi vuosia sitten? Olisiko sinulla vinkkejä hyvästä koulutuksen nimestä. Voin luvata vaikka leffalippuja palkinnoksi.

Koulutuskeskus Salpauksessa on Unisex-vessat

Itse teema on minulle syvällisesti katsottuna myös vieras ja tunnistan myös omaa asenneongelmaa. Tässä onkin yksi tai oikeasti kaksi isoa syytä, miksi kiinnostuin juuri tämän kokonaisuuden verkkoistamisesta. Keksinköhän ihan uuden termin? Kyse on siis olemassa olevan koulutuksen siirtämisestä verkkoon tai näin ainakin ajattelin.

Käytännössä olen tainnut rakentaa uuden koulutuksen, jossa on jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä, jotta vanha sanonta toimisi. Lähdin liikenteeseen tuosta jo mainitsemastani asenteesta. Asenteet pitää tunnistaa, jotta niihin voi edes yrittää tehdä korjausliikkeitä. Törmäsin somessa tänään Kauppalehden toimittajan Cilla Bhose kirjoitukseen: ”Jos johtopaikoille haluaa, pitää sinne aktiivisesti hakeutua. Muuten on turha itkeäsitä, ettei tasa-arvo toteudu.” Tämä on minusta asenteisiin liittyvä esimerkki ottamatta kantaa siihen, että olenko Cillan kanssa samaa mieltä vai en. Koulutukseni lähtee omiin ja työpaikan asenteisiin tutustumisesta ja tunnistamisesta. Kun asenteet on tehty näkyviksi, alkaa muutostyö esimerkiksi hyvien käytännön esimerkkien avulla. Kaikki viisaus ei toki asua leipätyönantajallani, vaan tarkoitus olisi saada oppijat jakamaan omia esimerkkejään ja samalla täydentämään myös meidän tasa-arvo – ja yhdenvertaisuus -tarinapankkia. Omaa asennettani koulutukseen teemaan olen jo joutunut pöyhimään ja hyvä niin. Asenteiden tunnistamisessa minulla on nyt haussa jokin hyvä nettitesti. Saa vinkata myös sitä.

Yksi tärkeä väline on lakisääteinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. En kuitenkaan halunnut lähteä koulutuksessa suunnitelma edellä, vaan luoda sille ensin pohjaa ja tarvetta. Lakisääteisesti toteutettuna se ei ole ainakaan vielä palvellut kuin lain kirjainta. Leipätyönantajani koulutukset lähtevät usein lakisääteisyyslähtökohdasta ja olenkin halunnut luoda uudenlaisen näkökulman.

Verkkokoulutus on nyt hyvässä vaiheessa. Olen avannut sinne pääsyn muutamalle kollegalleni ja odotan heiltä palautetta ja ennen kaikkea kehittämisideoita. Kävin eilen yhden kollegani kanssa läpi koulutusta ja hän oli ainakin tyytyväinen. Tosin ennalta oletettu ”pahin palautteenantaja” on vielä tämän viikon lomalla, joten voin nyt paistatella eilisessä palautteessa.

Koulutuksen pitäisi olla valmis ensi vuoden alussa, jolloin se käynnistyy. Tosin meinasin olla silloin jo valmis opettaja, joten enköhän saa tämänkin valmiiksi jo lokakuussa, kuten HAMK vaatii. Koulutuksen toteutus on ollut mielenkiintoista ja olen benchmarkannut HAMK:in opettajakoulutuksen verkkoympäristön rakennetta ja meidän omien aikaisempien verkkokoulutusten pedagogista sisältöä. Niistä muuten löytyy hyvin paljon samaa, mutta toisessa paketissa on vain kauniimmat kääreet.

Hyvässä vauhdissa ollaan siis myös tässä junassa! Jospa kesäloma toisi vielä lisää uusia, tuoreita ajatuksia.

PS. Voisiko verkkokoulutukseni nimi olla Työelämän tasatahti -tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työpaikoilla? Taidanpa käydä muuttamassa nimen testimielessä. Jospa sekin herättäisi ajatuksia ja kommentteja.

Lähteet:

HAMK, opettajan koulutuksen materiaali

Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Innovaatio, viitattu 6.6.2018

Junassa huutelija

Tulin tänään junalla Helsingistä Hennaan. Pasilasta samaan vaunuun hyppäsi puhelimessa puhuva nainen. Opettaja. Käsityönopettaja. Opettaja puhui oppijasta. Erityisoppilaasta ja hänen toiminnastaan luokassa. Opettajalla oli häiritsevän kova ääni, mutta eniten minua häiritsi hänen puhelunsa sisältö. Jos kyseinen opettaja olisi ollut oman poikani koulun opettaja, olisin kuulemani keskustelun perusteella tiennyt kenestä on kyse. Ok, poikani on pienessä kyläkoulussa ja kaikki tuntevat toisensa, mutta silti. Erityisen häiritseväksi tilanteen teki se, että olin juuri tullut palaverista, jossa olimme käyneet läpi leipätyöni koulutuksia ja miten viime perjantaina voimaan tullut tietosuoja-asetus pitää ottaa huomioon koulutuksissa, niiden järjestelyissä ja jälkitoimissa. Poistan kyllä sähköpostiini tulleet oppijalistaukset, mutta junassa huutelijaa en saanut poistetuksi. Onneksi uni painoi sen verran silmäkulmassa ja junan tasainen humina vapautti minut huutelijasta ja tietoturva-asetuksesta. Herättyäni huutelija oli poissa. Onneksi.

Mitä hyötyä on hienoista asetuksista, jos käyttäydymme noin? Muutama kuukaisi sitten kuuntelin lääkärikeskuksen Skype-palaveria junan työskentelyvaunussa. Onneksi minulla oli taustamelun vaimentavat kuulokkeet ja vältyin potilassalaisuuksilta. Seinilläkin on korvat. Ja junamatkustajilla.

Harjoittelun yhteenveto

Olipa tiistaina jännä fiilis, kun kävelin pois Salpauksesta. Se oli sitten siinä, työharjoittelu oli suoritettu. Loppukeskustelukin tuli hoidettua minun, ohjaavan opettajan ja Hamkin vastuuopettajan kanssa. Haikeus jäi.

Aluksi opetusharjoittelu tuntui kovin tuskaiselta. Haasteellisinta olivat nuoret. Jälkikäteen ajateltuna nuoret olivat minulle isoin oppi koko harjoittelussa. Tähtihetkiä oli huomata, kuinka luottamus rakentuu. Esimerkiksi voisin kertoa tilannetta, jossa opiskelija tuli tauolla kertomaan, että on menossa työhaastatteluun. Haastattelu sisälsi ryhmähaastattelun. Siinä sitten yhdessä mietimme, mitä ryhmähaastattelussa yleensä kysytään, miten siinä kannattaa toimia ja miten siihen kannattaa valmistautua. Opiskelija ei kyllä saanut työpaikkaa, mutta haastattelun kulku oli ollut pitkälti sellainen kuin olin opiskelijalle kuvaillut.

Mukavaa oli myös päästä kehittämään merkonomien koulutusta tulevaisuudessa. Koitin myös kylvää siementä sille, että voisin saada vierailijaopettajapestejä tulevaisuudessa. Aiheet kyllä sopisivat minulle kuin nenä päähän.

Oma ajatusmaailma on mielenkiintoinen tai pitäisikö sanoa, että ajatusmaailman kehittyminen. Alussa laskin päiviä, että koska harjoittelu loppuu. Lopussa jäin haikeana katsomaan koulun pihaa ja totesin harjoittelun loppuneen. Mukavuusalueen ja oman työelämän kuplan ulkopuolelle meno kannatti. Opin paljon myös itsestäni. Olen jo pitkään pitänyt omana vahvuutenani vuorovaikutustaitoja, mutta nyt törmäsinkin uudenlaiseen haasteeseen. Minun piti ottaa oman ilmaisuni kanssa vähän lisähappea ja uusi suunta. Tämä oli minulle kasvun paikka.

Sain myös ohjaavalta opettajalta neuvon, että ole oma iloinen itsesi. Opiskelijat tajuavat heti, jos koittaa esittää jotakin. Minusta tämä on hyvä neuvo ihan kaikessa elämässä. Jatkan siis omana itsenäni olemista ja siirryn opiskelusta kesälomalle.

PS. Sain kutsun opettajien kevään päätöslounaalle. Jotain on siis taidettu tehdä oikein 😉.

Hajatelmia helteessä

Tämän kevään opinnot alkavat pikkuhiljaa olla paketissa. Ensi viikolla loppuu työharjoittelu, kehittämistehtäväni on hyvässä vaiheessa ja huomenna olisi viimeisen tehtävän deadline. Huomiseen mennessä minun pitäisi vielä kommentoida oman opintopiirini suunnitelmia itsetuntemuksen ja vuorovaikutuksen kehittämiseksi. Ajatukseni oli tehdä kommentointi tänään loppuun, mutta opintopiirini kaikki tuotokset eivät näyttäneet olevan vielä valmiit. Siksi päätin vielä jakaa ajatuksiani tänne.

Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut, niin kevään opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja auttaneet itsetuntemuksen kehittymiseen. Tuntuu jotenkin haikealta jäädä kesätauolle, kun tiedon jano on kovimmillaan. Toisaalta taas mietin, että koulun jatkumisajankohta pitää laittaa kalenteriin, jotta muistan taas loman jälkeen palata opiskelurytmiin.

Leipätyöni koulutuksessa on käyty läpi itsetuntoa ja itsetuntemusta. Aihe on ollut irrallinen kokonaisuudesta tai ainakin se on tuntunut siltä. Vasta tämän itsetunto-osuuden jälkeen olen oivaltanut, miten iso yhteys asialla on työhyvinvointiin, joka on myös em. koulutuksen aiheena. Teemat voisi hyvin yhdistää, mutta valitettavasti taidan jäädä mielipiteessäni oppositioon. Meillä itsetunto-teemana on ollut koulutuksen vimeinen aihe, joka on monesti jäänyt loppukiireen jalkoihin. Lisäksi teema tuntuu olevan monelle vaikea kouluttaa, koska vaatii myös syvällisempää itsetutkiskelua. Helpompi vaihtoehto on poistaa teema. Sinäänsä harmi, että itsetunto tuli vasta kevään viimeisenä aiheena. Minulla ei ole enää mahdollisuutta testata aiheesta heränneitä koulutuksen kehittämisideota käytännössä. Kokemuksesta tiedän, että kollegoilleni on helpompi perustella jo testattuja ideoita. (Tämän takia tein yhteen kevään koulutukseen Kahootin ja sain siitä vielä palautekyselyssäkin plussaa :)). Em. koulutuksen kehittämispalaveri on ensi viikolla. Saa katsoa, miten naisen käy...

Koulutuksen kehittämisestä tuli mieleeni yksi tämän viikon palaveri. Kollegani ovat siirtäneet uuteen oppimisympäristöön (Moodle) vanhan koulutuksen, joka on rakennettu vuosia sitten Optimaan. Kun peilasin omia käyttäjäkokemuksiani Moodlesta ja ope-opinnoissa saamiani oppeja, piti minun vetää muutaman kerran henkeä. Puhuimme oman opintopiirin kanssa kymmeneen laskemisen taidosta vuorovaikutustilanteessa ja sitä taitoa käytin tässä. Voi, kun Moodlesta saisi niin paljon oppijaystävällisemmän. Varsinkin, kun meille on ostettu sinne "ulkoasupaketti" (voisin suositella sitä myös Hamkille). En siis päässyt edes katsomaan koulutuksen sisältöä, kun ajatukseni pysähtyivät käyttäjäystävällisyyteen ja luettavuuteen. Moodle taipuu moneen muuhunkin kuin ladattuihin tiedostoihin, joissa annetaan tietoa. Harmittaa koko homma vieläkin, mutta asia ei ole minun käsissäni. Koitin antaa aiheesta rakentavaa palautetta, mutta... Taidan ladata sen seuraavaksi Moodlen tiedostoksi, jos vaikka se toisi vähän vuorovaikutteisuutta... :)

Taustaa: meillä on leipätyössäni käytössä Moodle-pohjainen oppisalusta, johon olen kehittämistehtävänäni rakentanut uuden verkkokoulutuksen. Olen myös vuosia toiminut verkkokouluttajana ja ohjaajana verkossa. Moni perusasia alkaa siis olla hallussa. 

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Suunnitelmani on vielä ensi viikolla kerätä yhteen työharjoittelutuntemukseni. Tietysti sillä oletuksella, että harjoitteluuni ovat tyytyväisiä sekä Hamk että Salpaus. Jospa sitten alkaisi loma koulusta. Leipätyöstä se alkaa vasta Sulkavan Soudusta, kuten monena vuonna aikaisemminkin. Siinä 60 km soutamisen jälkeen ei enää muista, missä on töissä.

Hyvää kesää!


PS. Tosin yhtenä vuonna olimme soutaneet Sulkavalla kilpaa ja huudelleet hävyttömyyksiä ja tsemppausviestejä toiselle kirkkovenekunnalle. Maaliin tultuamme (toim. huom. me naiset voitimme 20 s erolla nämä miehet) tuosta toisesta veneestä nousu mies, joka sanoi "moi Ilona!" Oli sitten ollut minun kouluttettavani. Illalla vähän häpeilin huutamisiani, johon sain palautetta: sinulla ja kouluttajakollegalla oli koulutuksessa hyvä poliisi- , paha poliisi -roolitus ja sinä oli tuo ensimmäinen ;)

Ärsyttävä (ihana) minä?

”Keltainen 7 pistettä

Kun temperamenttityylisi on keltainen, olet yleensä avoin, luova ja puhelias. Ilmaisutyyliisi kuuluu paljon eleitä, ilmeitä, huumoria ja innostuneisuutta. Ryhmässä olet yleensä esiintyjän, seikkailijan, taiteilijan ja ideoijan roolissa. Heikkoutesi saattaa olla epärealistisuus. Lisäksi sinun voi olla vaikea hillitä itseäsi ja olet huono keskittymään.”

Voisin tuosta analyysista allekirjoittaa kaiken muun paitsi keskittymiskyvyttömyyden. Saan tavastani sulkeutua omaan maailmaani ja keskittyä johonkin mielenkiintoiseen asiaan kuulematta ja näkemättä muita välillä palautetta mieheltäni, lapsiltani ja siskoltani. Siskoni mielestä tämä on varmasti ärsyttävin piirre minussa. Ymmärrän hänen näkemyksen, kun koitan saada kontaktia keskittyneeseen poikaani. Ärsyttää – ärsyttävän samankaltaisuutta!





















Saatan uppoutua johonkin luovaan tekemiseen tai esimerkiksi tv-ohjelmaan, mutta toisella hetkellä olen avoin ja puhelias. Keskityn asiaan monesti sataprosenttisesti, jolloin vähempiarvoiseksi kokemani asiat jäävät odottamaan tulevaa. Tiukka työ- ja opiskeluputki näkyy kodin siisteydessä ja taas on palautekeskustelun paikka.

***

Kävin mieheni kanssa eilen keskustelun, jossa hän kertoi tietoisesti keskittyvänsä itsensä hyväksymiseen. Monet hänen muistonsa liittyvät mokaamisen tunteeseen ja ajatukseen, mitä muut hänestä ajattelevatkaan. Mieheni oli päättänyt olla murehtimatta. Hyvä juttu hänelle, mutta kuka sitten hoitaa meidän perheen murehtimisen? Murehtiminen on ollut mieheni vastuualueella 😉.

Kyllä minäkin murehdin ja välillä kohtaan asioita, jotka muistuttavat itsetuntoni kolahduksista, mutta koitan aina näissä tilanteissa ajatella, ettei historiaa saa tekemättömäksi, mutta siitä pitää oppia, ettei historia toista itseään.

Lähteet:

https://www.ps-kustannus.fi/tunnistatemperamentit.html, viitattu 22.5.2018

x

Punainen liitu

Tänään minulla olikin erilainen päivä työharjoittelijana. Lähdimme opiskelijoiden kanssa Lahti-hallilla järjestettyyn Punainen liitu -tilaisuuteen. Tilaisuuden tarkoituksena oli vaikuttaa nuorten liikennekäyttäytymiseen. Tilaisuus oli sen verran vakuuttava, että suosittelisin vastaavanlaista myös meille aikuisille.

Tilaisuuden aluksi varoiteltiin, että osa materiaalista voisi järkyttää kuulujoita ja siksi ensihoitajat olivatkin tarvittaessa paikalla. Heille tulikin töitä jossakin vaiheessa, kun nuori nainen pääsi vaivoin saatettuna ulos luentotilasta.

Tilaisuudessa vuorottelevat videotarina todellisesta liikenneonnettomuudesta ja eri ihmisten omakohtaiset kokemukset mieleenpainuvimmasta liikenneonnettomuudesta. Kokemuksiaan olivat kertomassa pelastuslaitoksen ruiskumestari, poliisi (joka oli myös toiminut erityisopettajana), ensihoitaja, jonka syliin oli kuollut liikenneonnettomuuden urhi sekä moottoripyöräonnettomuudessa halvaantunut Matti. Sykähdyttäviä tarinoita. Mieleen jäivät kaikumaan Matin sanat: "En edes koskaan ajatellut, että minulle voisi käydä jotakin."

Itseäni koski kuitenkin eniten videolta kuultu tarina äidistä, joka kertoi oman selviytymistarinansa siitä alkaen, kun kaksi poliisia ja pappi herättivät hänet aamulla ja kertoivat, että kaksi hänen lapsistaan on menetynyt liikenneonnettomuudessa. Kahden pojan äitinä pyyhin kostuneita silmäkulmiani.

Tilaisuuden jälkeen purimme tuntemuksia opiskelijoiden kanssa. Itselläni oli ainakin takki aivan tyhjänä...



Ps. Myös iso tila täynnä Salpauksen opiskelijoita, jotka olivat hipihiljaa teki ison vaikutuksen.

Tiedän, ymmärrän, sovellan...

Tämä kevät on opinnoissa kahlattu läpi opetus-, ohjaus- ja arviointiosaamista. Mitä siitä on jäänyt minulle käteen, vai pitäsikö paremminkin sanoa päähän? Jos viime syksyiset kasvatustieteiden perusteet aiheuttivat enemmänkin päänvaivaa, niin tämä kevät on ollut mukavaa uuden oppimista. Asioihin on saanut taustatietoa ja perspektiiniä, joten ne on ollut helppo ymmärtää ja soveltaa käytäntöön. Tällaista tietoa lähdin hakemaankin koko ope-opinnoistani.

Erityisen mielenkiintoiseksi koin erilaiset oppijat ja heidän oppimistarpeet. Olen heti soveltanut opittuja asioita omaan leipätyöhöni kouluttajana. Tein esimerkiksi viime keskiviikkona opetusvideoita tuleviin verkko-opintoihin. Luentovideoitani täydennetään vielä lisäämällä niihin ydinsanoja sekä tekemällä kirjalliset tiivistelmät. Tällä mahdollistetaan myös oppimisvaikeuksista kärsivien oppiminen. Näin olisi varmasti toimittu myös ilman opintojani, mutta nyt ymmärrän toiminnan tärkeyden ja ennen kaikkea perustelut sille, miksi tuotamme samaa materiaalia eri muotoihin.

Kahoot! on tullut digivälineenä tutuksi myös sovittaessani jalkaan työharjoittelijan saappaita. Kuten olen jo aikaisemmin täällä kertonut, se on pelastanut harjoitteluni ;). Rakensin Kahootin myös leipätyöni koulutukseen extempore -tyylillä. Meillä oli takana pitkä koulutuspäivä ja kysyin oppijoilta, saanko testata heillä yhtä ajatustani. Sain luvan ja nyt minulla on valmiiksi testattu kehitysidea. Kukaan ei ainakaan voi ampua ideaani alas, koska se on jo testattu toimivaksi :)

Tekijänoikeudet tulivat myös vastaan rakentaessani verkko-opintoja, jotka ovat samalla ope-opintojeni kehittämistehtävä. Haluaisin elävoittää materiaalia videoilla ja pohjata osan tehtävistä niihin, mutta saako niitä käyttää? Muutenkin kevään opinnot ovat tukeneet hyvin kehittämistehtävääni. Rakentamani verkko-opetus alkaa olla pilotointikunnossa. Nyt vain pitäisi antautua rakentavalle palautteelle, jota on taatusti luvassa...

Vuosi 2018 on siis ollut opintojeni kannalta mielenkiintoinen. Olen koittanut kaivaa Moodlesta jo seuraavan kokonaisuuden tehtäviä ja aiheita. (Tiedän, että opinto-oppaasta ne löytyisivät, mutta niin innokas en vielä ole ;)). 

Odotan mielenkiinnolla tulevaa...

Harjoittelupaikan valinnan tarkoitus?

Olen tässä pohtinut työharjoitteluni tarkoitusta. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Aktiivi-instituuttiin, mutta sain omasta oppilaitoksestani ohjeet hakeutua työharjoitteluu perinteisempään oppilaitokseen. Aktiivi-instituutti olisi ollut minulle ammatillisesti hyvä paikka, oman ammattialani kouluttaja, jossa olisin saanut opettajakokemuksen lisäksi varmasti myös lisää sävyjä omaan palkkatyöhöni. Alkuvuodesta myös kuulin, että minulle olisi ollut Aktiivissa niin monta hyvää projektia, joissa olisin päässyt haastamaan jo olemassa olevaa sekä tulevaa osaamistani.

Kuten olen täällä jo aikaisemmin avautunut toisen asteen opiskelijoiden haasteellisuudesta, niin välillä on käynyt ajatus mielessä, että onko harjoittelun tarkoitus varmistaa, että minusta tulee opettaja aikuisille, ei 15-17 -vuotiaille nuorille. Aikuisille, jolla on tiedon nälkä ja tarve opiskeluun ei tule vanhemmilta, vaan aidosta halusta kehittyä. Tämä on tuntunut hassulta, koska olen ajatellut, että harjoittelun tarkoitus on vahvistaa opettajuutta ja omaa identiteettiäni opettajana.

Nyt kun harjoittelu on alkanut sujumaan, olen miettinyt harjoittelupaikan valintaa uudestaan. Aktiivi olisi ollut minulle heti mukavuusalueella, mutta Salpauksen opiskelijat haastavat omalla nuoruudellaan minut eri tavalla. Siitä en osaa sanoa, että onko nykyinen tilanne parempi tai huonompi, mutta ainakin se pakottaa minut ulos omasta kuplastani. Aktiivi olisi laajentanut kuplaa, mutta tuttuus ja turvallisuus olisi ollut läsnä. Nyt olen aivan eri maailmassa ja työyhteisössä, jossa olen tottunut vaikuttamaan.

Jos toisen asteen opiskelijat ovat minulle tuulahdus jostakin tuntemattomasta, niin taidan minä olla Salpaukselle uusi tuulahdus. Sain tehdä oman oman versioni oppimistavoitteista ja sisällösta Työyhteisössä toimiminen -opinnoista, jotka tulevat ensi syksynä aloittaville merkonomiopiskelijoille. Katselin pohjaa, jonka joku opettaja oli jo luonnostellut. Sanotaanko, jos minä leijun joskus pilvissä, niin kyseinen luonnos oli avaruudessa ;).

Harjoittelu on myös avannut silmiäni siinä, miten isot tasoerot opiskelijoilla on. Olen opettanut ammattikorkeakoulussa ja siellä en ole koskaan huomannut vastaavaa tasoeroa. Totta kai sielläkin on eroja, mutta ei oppituntienmittaisia. Aikaisemmissa opinnoissa olemme käsitelleet lahjakkaista opiskelijoita ja tällä hetkellä minua harmittaa heidän puolestaan. Iso osa opetusajasta menee ohjeiden kertaamiseen ja hitaampien pitämiseen mukana junassa. Miltäköhän tuntuu tunnista toiseen sulkea itselle ylimääräiset toistot pois korvista ja pitää samalla yllä omaa opiskelumielenkiintoa?

***

Minulle muuten todettiin eilen, että taidat olla innossasi tuosta työharjoittelustasi... Jään pohtimaan vastausta... ;)

Miten minun kävikään?

Olen siis hengissä ja ihan hyvässä sellaisessa...

Kävin vielä aamulla läpi harjoitteluohjaajan kanssa toimintamallia ja sovimme, että lähetän mahdolliset "häiriköt" toiseen työtilaan tekemään tehtäviä. Työtilassa pitäisi olla ohjaajat paikalla. Yleensä tilaan lähetetään opiskelijoita, jotka ovat muita edellä (lue: kykenevät itsenäiseen työskentelyyn), mutta myös tämänlaisessa tilanteessa opetustilaa voisi käyttää.

Opetuksen alkaessa käytin "hajoita ja hallitse" -metodia, eli tietty (jo em. mainittu) poikaporukka ei saanutkaan istua sohvilla, vaan heidän piti jakaantua. Seurasi mussutusta, mutta myös toimintaa. Hyvä!

Aloitan opetuksen Kahootilla ja se oli menestys. Nyt minulla onkin mietinnässä seuraavat kysymykset. Mielekkään alun jälkeen koko opetus meni erilaiselle raiteelle kuin viimeksi. Minäkin olin oppinut, että yleisohjeiden jälkeen pitää antaa vielä ohjeet lähes kaikille erikseen ja sen jälkeen vielä kiertää varmistamassa, että ohjeet ovat menneet perille.

En tiedä vaikuttiko minun taustasuunnitelmani omaa olemukseeni, vai olivatko opiskelijat saaneet siitä vihiä, mutta lisätehtävää ei tarvittu. Hyvä niin! Ehkä minua vain testattiin ja huomattiin, että testi ei uppoa. Kai tässäkin hommassa pitää muistaa yksi kasvatusviisaus:

Rajat ovat rakkautta!

Lunta tupaan?

Meidän pääsiäinen päättyi kuten monen muunkin lumisateeseen. Lumisade olikin minulle hyvä tekosyy kaivaa kone esille ja valmistautua huomiseen harjoitteluopetukseen. Saa katsoa, tuleeko sielläkin lunta tupaan.

Koska jo viime kerralla totesin, niin kauniisti pyytäminen ei taida riittää. Auktoriteetti pitää hankkia. Mikä voisikaan olla 16-vuotialle pojille, joita kiinnostaa enemmän jääkiekko kuin (todennäköisesti vanhempien valitsema ja "pakottama") opinahjo, parempi häiriköitsemistunti kuin harjoittelijan pitämä? Eivat vain pojat tieneet, millaisen harjoittelijan saivat...

Puhelin. Tuo käteen kasvanut jatke, jota ilman ei näytä tulevan toimeen. Olen jo harjoittelusuunnitelmassani päättänyt teettää opiskelijoilla SOME-ohjeet, joita sitten noudatetaan myös oppitunneilla, mutta tuohon on vielä aikaa ja siihen asti pitää selvitä. Hyödynnän siis puhelinta opetuksessa. Olen tehnyt Kahoot! -visan, jolla testaan heti aluksi viimekertaista oppimista. Kahootia on kuulemma käytetty jo aikaisemmin, joten pitäisi olla välineenäkin tuttu. Luulisi urheilijoitakin myös kiinnostavan pieni kisailu.

Sitten ne "kovemmat" keinot... Avauduin kokemuksista yhdelle tutulle, joka totesi, että minun pitää käyttää samaa metodia kuin koiran koulutuksessa: koiria juoksutetaan 45 min ja sitten vasta koitetaan opettaa niille jotakin, kun ylimääräinen energia on käytetty. Tähän minulla ei taida olla mahdollisuutta ja harmillisesti opiskelijoiden aamuharjoitukset eivät osu minun aamuilleni. Pitää siis keksiä jotain muuta.

Olen tehnyt huomiselle lisätehtävän joka pitää tehdä kaikkien, joita ei kiinnosta olla tunnilla (edes hiljaa). Nyt vain pitää keksiä tapa, jolla esitän vaihtoehdot:

1. Annatte kaikille työrauhan, myös itsellenne.
2. Lähdette pois tunnilta ja teette tuntitehtävien lisäksi lisätehtävän. Tehtävät pitää olla tehtynä, että saa arvosanan opintokokonaisuudesta.

Lisätehtävä on luonnollisesti haastava, jopa työelämässä oleville, saati alaikäiselle. Miten sinä pärjaisit näiden kysymysten kanssa?

Etsi aineistosta vastaukset seuraaviin kysymyksiin. Perustele vastauksesi ja täydennä se lain kohdalla tai ja/asiantuntijan lausunnolla, joka tukee vastaustasi.

1. Mitä työnhakijalta saa kysyä työhaastattelussa esim. perhesuhteista, terveydentilasta?
2. Mitä tietoja työnantaja saa esim. googlata työnhakijasta ennen työhaastattelua?
3. Millaisia testejä työnhakijalle saa teettään? Soveltuvuuskokeet? Muut testit, esim. huumausainetestit?

Lähdemateriaalia vastauksiin löydät esimerkiksi: Laki yksityisyyden suojasta työelämässä, Tietosuojavaltuutettu

Saa katsoa, miten naisen käy... ja opiskelijoiden...

Visuaalinen oppija

Edellinen teksti oli niin teoriatäyteinen, että ajattelin kirjoittaa tarinan yhdestä visuaalisesta oppijasta, itsestäni. Erilaiset kaaviot, taulukot, kuvat tenttikirjoissa tai oppimismateriaaleissa ovat minulle pelastus. Monesti olen tenttitilanteessa kopionut muististani kaavion tenttikirjasta ja purkanut kuvan sitten sanallisesti.

Olen joskus todennut, että minulla on kuvamuisti. Kuvat vain vievät enemmän tilaa kovalevyltä, joten siksi muistan vähemmän asioista 😉.

Kuvallisesta ilmaisusta yksi mieleeni jäänyt tapahtuma oli opinnäytetyön kypsyysnäyte. Olin tehnyt opinnäytteen aiheesta nonprofit-organisaation markkinointi. Kypsyysnäytteessä kysyttiin, miten nonprofit-organisaation markkinointi eroaa tuottoa havittelevan yrityksen markkinoinnista. Piirsin kuvan. Piirsin niin hienon kaaviokuvan, että vieläkin 11- vuotta jälkeen päin ”harmittaa”, etten tajunnut piirtää kuvaa aikaisemmin ja liittää sitä osaksi opinnäytetyötäni. Kuvassa oli tiivistetty koko monikymmensivuinen työni. Olisi toisenkin visuaalisen oppijan silmä ja aivot levänneet siinä.

Oikeastaan ainut asia, jota en allekirjoita visuaalisen oppijan määritelmässä, on hiljaa lukemisen mielekkyys. Auditiivisesta oppijasta voisin napata itselleni kuuntelemisen ja keskustelun. Kuten jo olen aikaisemmin todennut, niin asioiden maadoittaminen oikeaan elämään on minulle tärkeää. Mikä olisikaan parempi tapa juurruttaa asioita tähän päivään, kuin hyvä, rakentava keskustelu.

ü Visuaalinen oppija

ü  oppii parhaiten näkemällä, lukemalla ja katselemalla

ü  oppimisessa auttavat värit, kuvat, kalvot ja taulukot

ü  lukiessa alleviivaukset ja muut merkinnät auttavat

ü  omaa usein hyvän mielikuvituksen

pitää enemmän hiljaa lukemisesta kuin kuuntelemisesta

Oppimis- ja ohjaustyylit sekä monenlaiset oppijat

Erilaisia oppimistyylejä on määritelty 3-4 kpl. Määrä johtuu siitä, että kinesteettinen ja taktiili oppija ovat saman määrittelyn alla.

Visuaalinen oppija

• Pitää enemmän hiljaa lukemisesta kuin kuuntelemisesta
• Oppii parhaiten näkemällä, lukemalla ja katselemalla
• Oppimisessa auttavat värit, kuvat, kalvot ja taulukot
• Lukiessa alleviivaukset ja muut merkinnät auttavat
• Omaa usein hyvän mielikuvituksen

Auditiivinen oppija

• Oppii parhaiten kuulemalla ja keskustelemalla
• Prosessoi tietoja ääneen, joten pienryhmäaktiviteetit, luokkakeskustelut ja tutoriaalit hyviä
• Äänikirjat, rytmi ja musiikki
• Ohjeet mieluummin suullisesti kuin kirjallisesti

Kinesteettinen oppija

• Koko vartalo mukana oppimisessa, ei vain kädet (taktili oppija) 
• Oppii parhaiten kokeilemalla ja itse tekemällä
• Opintoretket, pantomiimi ja tiedon dramatisointi
• Tärkeää on miellyttävän tuntuinen opiskeluympäristö
• Liikkuminen ja tauot ovat tärkeitä
• Teoreettiset ohjeet yhdistetään käytäntöön

Taktiili oppija

• Oppiminen on tehokkaampaa käsillä tekemisen kautta
• Kirjoittaminen, piirtäminen ja mallien rakentaminen auttaa oppimisessa

***

Ohjauksessa käytettäviä tyylejä

Kuten oppimistyylejä, niin myös ohjaustyylejä on erilaisia. Jäin miettimään, mikä ohjaustyyli olisi paras visuaaliselle, auditiivisella, taktiilille tai kinesteettiselle oppijalle? Vai onko vain oppijan tilanteellä välilä ohjaustyylin välillä?

Määräävä tyyli, neuvoja ja ohjeita antava ohjaustyyli

• Ohjaaja ottaa asiantuntija-aseman ja antaa suoria ohjeita ja määräyksiä
• Ohjattava ei osallistu ongelmanratkaisuprosessiin vaan kuuntelee neuvoja ja ohjeita.
• Ongelmana, että ohjattava ole ymmärtänyt tai sisäistänyt ohjaajan tekemää ratkaisua, joten oppimista ei tapahdu.
• Riippuvuus ohjaajaan säilyy.
• Hyvä tyyli, jos ohjattava on tilapäisesti hakoteillä, lamaantunut tai kriisissä eikä pääse eteenpäin työssään.
• Käytetään myös kiireessä tai jos opiskelijan toiminta on itselle tai asiakkaalle vaarallista.

Katalysoiva tyyli, jäsentävä ja selkiyttävä ohjaustyyli

• Katalysointi tarkoittaa reaktion jouduttamista ottamatta siihen itse osaa.
• Ohjaaja jouduttaa ohjattavan ajatus- ja oppimisprosessia, eli tiedon jakamista selkeyttämistä ja aktivointia.
• Koostuu avoimista kysymyksistä ja kannustuksesta tehdä omia ratkaisujaan. Kerro tilanteestasi omin sanoin. Mitä voisit tehdä? Mistä aloitat? Miten etenet? Mitä vaihtoehtoja tässä olisi? Millaisia keinoja olet jo kokeillut?
• Käytetään, jos opiskelijan on vaikea ryhtyä työhön tai hänellä on ongelma eikä hän osaa toimia tai ei saa tehtyä ratkaisua.
• Riskinä piiloteltu määräävyys, eli ”voisiko tämän ajatella näin…” tyyppiset ohjeet (lue! Ajattele näin)
• Riskinä piiloteltu pinnallisuus, jos ohjaaja ei jaa omaa näkökulmaansa.
• Tukee opiskelijan itsenäistä ajatteluprosessia
• Käytetään esim. työssäoppimisprosessin alussa

Konfrontoiva tyyli, puheeksi ottava ja näkyväksi tekevä ohjaustyyli

• Konfrontointi tarkoittaa vierekkäin asettamista, ristiriidan osoittamista.
• Ohjaajan osoittaa opiskelijan sanomisen, ajattelun, kertomusten ja tekemisten välillä tai sisällä olevia ristiriitoja ja auttaa opiskelijaa tiedostamaan niitä.
• Konfrontaatioiden tulisi olla selkeitä ja objektiivisia, eikä niihin saisi sisältyä arvostelevaa kielenkäyttöä tai moralisointia.
• Käytetään, kun opiskelija ei osaa hyödyntää omia mahdollisuuksiaan tai ei ole tietoinen omasta toiminnastaan eikä tunnista omia kehittymiskohtiaan tai hänellä on epärealistinen kuva tilanteesta tai opiskelijan puhe ja teot ovat ristiriidassa.
• Ristiriidan osoittaminen ohjattavalle voi aiheuttaa tunnerektioita tai konflikteja.
• Vaatii psykologisesti turvallisen ilmapiirin ja pelisilmää sekä ammattitaitoa ohjaajalta, jos eteen kuisallinen tai vaikea tilanne.
• Tarkoituksena on auttaa opiskelijaa tekemään ratkaisu ja löytämään uusi toimintatapa.
• Konfrontoivan tyyliä voidaan käyttää oppimisprosessin puolivälissä tai loppuvaiheilla

Hyväksyvä tyyli

• Ohjaaja hyväksyy ohjattavan sellaisenaan.
• Asioita katsotaan ohjattavan näkökulmasta.
• Ohjattava jäsentää itse tilannettaan ja ohjaajan tehtäväksi jää aktiivinen kuuntelu, tuen ja ymmärryksen osoittaminen, rohkaisevat tai selkiyttävät, neutraalit puheenvuorot.
• Ohjaajan tulee luoda psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa opiskelija voi vapaasti edetä ongelmanratkaisussaan.
• Vaatii aikaa antaa opiskelijalle oma aikansa ja hyödyntää tietoisesti hiljaisuutta sekä taukoja.
• Käytetään erityisesti hoito- ja terapiatyöhön.
• Käytössä myös ohjattavan elämän tilanteen yllättävässä muutosvaiheessa ja jumiutunut omiin tunteisiinsa. Opiskelijalla ovat tunteet pinnassa, eikä hän ei luota itseensä.
• Riskinä on jumiutuminen ja siten ongelmanratkaisussa etenemisen hitaus, sekä ohjaajan säilyminen hyväksyvänä ja neutraalina.

***

Suunnittelen liikuntaa – nettisivuilta löytyy myös oman luokituksensa liikunnanohjaustilanteita, jolla voidaan erottaa toisistaan erilaisia opetustyylejä. Opetustyyleistä käytetään tässä materiaalissa nimitystä ohjaustapa. Kuhunkin tilanteeseen sopivimman ohjaustavan valintaan vaikuttavat ohjattavien lasten ikä, määrä ja aikaisemmat kokemukset. Osassa ohjaustavoissa on samoja piirteitä kuin aikaisemmin käsitellyissä ohjaustyyleissä.

Ohjaajakeskeiset ohjaustavat

Komentotyylinen ohjaus

• Komentotyylisessä ohjauksessa ohjaaja selittää ja näyttää tehtävän kaikille yhteisesti.
• Ohjaaja käynnistää toiminnan, jossa kaikki tekevät suoritukset ohjaajan komennossa samaan tahtiin. Ohjaaja tarkkailee, ohjaa ja antaa yhteispalautteen.
• Komentotyylisestä ohjaamisesta ovat mm. tanssin ja aerobicin ohjaaminen.

Tehtäväohjaaminen, harjoitustyyli

• Ohjaaja näyttää ja kertoo tehtävän
• Tehtävää harjoitellaan omaan tahtiin ja ohjaaja arvioi
• Palaute yksilöllistä ja yhteistä
• Esimerkkejä harjoitustyylistä ovat pelit ja kuntopiirit.
• Harjoitustyyli on yleisin liikunnan ohjaustilanteissa käytössä oleva ohjaustapa.    

 Eriyttävä ohjaus

• Ohjaaja selittää ja näyttää eritasoiset tehtävät kullakin suorituspaikalla.
• Ohjattava siirtyy osaamistasonsa mukaan seuraavaan tehtävätasoon.
• Runsaasti yksilöpalautetta.
• Esim. telivoimistelun pistetyöskentely

Lapsikeskeiset ohjaustavat

Itsearviointiin perustuva ohjaustyyli

• Ohjaaja antaa tehtävät eri suorituspaikoille ja selittää suorituksen arviointikriteerit.
• Ohjattava arvioi itsenäisesti omaa suoritustaan suhteessa annettuihin kriteereihin.
• Ohjaaja kysyy ohjattavalta arviointiperusteet.

Ohjattu oivaltaminen

• Ohjaaja pyrkii tekemään sellaisia kysymyksiä, joiden kautta ohjattavat itse pyrkivät oivaltamaan esimerkiksi jonkin suoritustekniikan

Ongelmanratkaisu

• Ohjaaja antaa ohjattaville ongelman ratkaistavaksi.
• Ongelmanratkaisua käyttävä ohjaaja antaa palautetta ongelman selvittämisestä ja ratkaisun omaperäisyydestä – ei taidoista.

Oppilaan yksilöllinen ohjelma

• Ohjattavat saavat itse päättää mitä, miten ja milloin he harjoittelevat.

Yhteistoiminnalliset ohjaustavat

Pariohjaus

• Käytetään myös nimitystä vuorovaikutustyyli.
• Pariohjauksessa ohjaaja antaa tehtävät eri suorituspaikoille ja kertoo, mitä asioita pari tarkkailee ja arvioi kussakin tehtäväpisteessä.
• Tarkkailun tueksi arviointikriteerit voi olla kirjattuina tehtäväkorteille tai muistilapuille
• Ohjaajan tehtävänä on rohkaista jokaista antamaan toiselle palautetta ja kiinnittämään huomiota oikeisiin kohtiin.

Lähteet:

Kielikompassi, https://kielikompassi.jyu.fi/opioppimaan/oppimistyylit.htm, viitattu 27.3.2018

Porttivapauteen, http://www.porttivapauteen.fi/vapautuvat/opas_oppimisvaikeuksiin/oppimistyylit, viitattu 27.3.2018

Amiedu, http://www.amiedu.net/jokeri/erivoima/7opo/ohjaustyylit.htm, viitattu 27.3.2018

Topopeda, http://topopeda.blogspot.fi/2014/11/ohje-erilaiset-ohjaustyylit.html, viitattu 27.3.2018

Nuorisuomi, http://www.suunnittelenliikuntaa.fi/NuoriSuomi/Evaita_ohjaamiseen/nuorisuomi/Ohjaaja/Valitse+ohjaustapa+tilanteen+mukaan.htm, viitattu 27.3.2018