Meinasin kirjoittaa harjoitustehtävääni, että minulla on takana monikuttuurista yhteiseloa lähes 20-vuotta savolaisen miehen kanssa. Omat juureni kun ovat syvällä länsisuomalaisessa vanhassa merenpohjassa.
Meidän yhteiselosta ei löydy suoraan Geert Hofsteden viittä kulttuurin ulottuvuutta (valtaetäisyys, individualismi vs. kollektivismi, maskuliinisuus vs. feminiinisyys, epävarmuuden välttäminen, lyhyen vs. pitkäntähtäimen orientaatio), mutta erilaisia ulottuvuuksia kylläkin. Nämä perustuvat siis puhtaasti omaan kokemukseen ja pääsääntöisesti savolaiseen anoppiin. Tässä saattaa olla "vähän" yleistystä, koska otos on (onneksi, huokaus!) vain yksi savolainen anoppi :).
"Ai, et sinäkään ole vielä kuollut?" Savolainen tapa tervehtiä tuttua kaupan pihalla. Meillä päin olisi asia ilmaistu todennäköisesti "Ai, hei! Mitä sinulle kuuluu? Eipä ole nähty hetkeen."
"On se hyvä Ilona, että sinäkin olet laihtunut, niin mahdut sitten siihen teidän uuteen paljuun." (Toimituksen huomio: palju on rakennettu kuudelle hengelle ja sinne mahtuu lisäkseni todistettavasti viisi ihmistä.). Meillä päin olisi kysytty, että "koska pääsen paljuilemaan ja onko skumppaa myös tarjolla".
"Kai äiti saa omalle pojalleen heipat sanoa?" ("tunkeutui" kahden lapsen kanssa paikkaan, jossa jossa vietimme hääyötä). Ei kuulemma häirinnyt meitä, kun miehenikin nousi heti ylös ja tuli ihan saattamaankin asti. (Toimituksen huomio: kirosanat, jotka mieheni kuuli tuoreelta vaimoltaan ehkä saattoivat edesauttaa ylösnousemista). Meillä päin on ollut tapana, että hääpari saa viettää hääyönsä ihan rauhassa jopa ilman anoppia.
Tässä muutama koottu otos -ehkä ne pahimmat, jotka ovat jääneet mieleeni. Välillä mietin, että miten anoppi on onnistunut tekemään sellaisen pojan, jonka kanssa minä olen mennyt naimisiin.
Peace and love!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti