Olin alkukesästä niin innoissani näistä opinnoistani, että olisin voinut ahmaista loput teemat samantien. Olin päättänyt, että kirjoitan ainakin tänne oppimispäiväkirjan puolelle ajatuksiani, mutta sitten tuli helle, loma ja vapaus.
Tällä viikolla jatkuivat sitten opinnot. Teemana ryhmädynamiikka, vuorovaikutustaidot, dialogi. Mielenkiintoista. Eilen avasin koneeni ja aloin työstää tehtäviä ja taas tänään. Miten tämä nyt onkin näin tahmeaa. Aiheet, joita ahnehdin kesäkuussa tuntuvat syyskuussa jotenkin, miten sen nyt kuvailisi, no tuo tahmea on hyvä sana. Kävin läpi Dialogilla syvätehoa oppimiseen -sivuston dialogeja mietin, miten aloitan tehtävien teon. Siinä meni iso osa lauantain aikaikkunastani, jonka olin varannut koulutehtäville. Tänään sitten uusi yritys. Aihe tuntuu edelleen mielenkiintoiselta, mutta käynnistymisvaikeus on käsinkosketeltavissa.
Tämä tunne on minulle hyvä opetus, kun siirryn ns. pöydän toiselle puolelle. Pitkä kesätauko huuhtoo opijoiden ajatukset, vaikka aihe olisi kuinka mielenkiintoinen. Miten siivota tuo tahmaisuus pois oppijan tieltä tai paremminkin, mitä pesuaineita hänelle siihen suosittelisin?
***
Kuten jo kirjoitin aihe on milenkiintoinen: ryhmän kehitysvaiheet. Teemasta on Bruce Tuckmanin luonut teorin, että ryhmällä on elinkaari, joka koostuu viidestä eri vaiheesta: muodostusvaihe (forming), kuohuntavaihe (storming), yhdenmukaisuuden vaihe (norming), Hedelmällisen yhteistyön ja toimivan yhteisöllisyyden vaihe (performing) ja ryhmän lopettaminen (adjourning). Itsekin monenlaisissa ryhmissä sekä työni että vapaa-ajan harrastusteni vuoksi toimineena kehitysvaiheet vaikuttivat hyvinkin tutuilta. Jäin pohtimaan, missä erilaisissa tilanteissa omat ryhmäni ovat? Millainen on ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus? Päällimäiseksi ajatuksiini jäi kuitenkin hautamaan Tia Isokorven teksti:
”Sitoutuminen uuteen ryhmään ei ole helppoa. Jokainen tuo tullessaan halun liittyä, mutta myös halun säilyttää oman erillisyytensä ja itsenäisyytensä. Jokainen ryhmän jäsen tuo mukanaan oman ”ryhmähistoriansa”, ihmissuhdemallinsa ja mallinsa liittymisestä sekä oman minuutensa (kykynsä erillisyyteen). Ryhmää kohtaan tunnettu kiinnostus on alkuvaiheessa aina ristiriitainen. Kiinnostukseen ja positiiviseen haluun liittyä vaikuttaa luonnollisesti ryhmän merkitys kyseiselle henkilölle, esimerkiksi se, kuinka paljon hän on halunnut tämän ryhmän jäseneksi. Joka tapauksessa jokainen käy läpi tiettyjä epäilyksiä ja pelkoja ryhmän jäseneksi sitoutuessaan mikä on minun asemani tässä ryhmässä? Hyväksytäänkö minut? Tulenko kuulluksi? Voinko vaikuttaa? Miten ryhmä suhtautuu eriäviin mielipiteisiin? Pitääkö minun olla samaa mieltä muiden kanssa?”
Millainen minä olen ryhmän jäsenenä? Osaanko antaa tilaa ja tukea kanssakulkijoitani sitoutumisessa? Olen ensiviikonloppuna lähdössä Pietariin. Matkaseurueeni koostuu vanhoista, hyvin läheisistä ystävistäni ja uusista tutuista. Tarkoituksemme olisi laajentaa tuota meidän sisäpiiriä. Matkalaukkuun pitänee ainakin varata tilaa uusille ajatuksille ja näkökulmille sekä varautua jättämään muutama tomuuntunut ajatus- tai/ja toimintamalli Venäjän maalle.
Hyvää matkaa meille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti