Harjoittelupaikan valinnan tarkoitus?

Olen tässä pohtinut työharjoitteluni tarkoitusta. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Aktiivi-instituuttiin, mutta sain omasta oppilaitoksestani ohjeet hakeutua työharjoitteluu perinteisempään oppilaitokseen. Aktiivi-instituutti olisi ollut minulle ammatillisesti hyvä paikka, oman ammattialani kouluttaja, jossa olisin saanut opettajakokemuksen lisäksi varmasti myös lisää sävyjä omaan palkkatyöhöni. Alkuvuodesta myös kuulin, että minulle olisi ollut Aktiivissa niin monta hyvää projektia, joissa olisin päässyt haastamaan jo olemassa olevaa sekä tulevaa osaamistani.

Kuten olen täällä jo aikaisemmin avautunut toisen asteen opiskelijoiden haasteellisuudesta, niin välillä on käynyt ajatus mielessä, että onko harjoittelun tarkoitus varmistaa, että minusta tulee opettaja aikuisille, ei 15-17 -vuotiaille nuorille. Aikuisille, jolla on tiedon nälkä ja tarve opiskeluun ei tule vanhemmilta, vaan aidosta halusta kehittyä. Tämä on tuntunut hassulta, koska olen ajatellut, että harjoittelun tarkoitus on vahvistaa opettajuutta ja omaa identiteettiäni opettajana.

Nyt kun harjoittelu on alkanut sujumaan, olen miettinyt harjoittelupaikan valintaa uudestaan. Aktiivi olisi ollut minulle heti mukavuusalueella, mutta Salpauksen opiskelijat haastavat omalla nuoruudellaan minut eri tavalla. Siitä en osaa sanoa, että onko nykyinen tilanne parempi tai huonompi, mutta ainakin se pakottaa minut ulos omasta kuplastani. Aktiivi olisi laajentanut kuplaa, mutta tuttuus ja turvallisuus olisi ollut läsnä. Nyt olen aivan eri maailmassa ja työyhteisössä, jossa olen tottunut vaikuttamaan.

Jos toisen asteen opiskelijat ovat minulle tuulahdus jostakin tuntemattomasta, niin taidan minä olla Salpaukselle uusi tuulahdus. Sain tehdä oman oman versioni oppimistavoitteista ja sisällösta Työyhteisössä toimiminen -opinnoista, jotka tulevat ensi syksynä aloittaville merkonomiopiskelijoille. Katselin pohjaa, jonka joku opettaja oli jo luonnostellut. Sanotaanko, jos minä leijun joskus pilvissä, niin kyseinen luonnos oli avaruudessa ;).

Harjoittelu on myös avannut silmiäni siinä, miten isot tasoerot opiskelijoilla on. Olen opettanut ammattikorkeakoulussa ja siellä en ole koskaan huomannut vastaavaa tasoeroa. Totta kai sielläkin on eroja, mutta ei oppituntienmittaisia. Aikaisemmissa opinnoissa olemme käsitelleet lahjakkaista opiskelijoita ja tällä hetkellä minua harmittaa heidän puolestaan. Iso osa opetusajasta menee ohjeiden kertaamiseen ja hitaampien pitämiseen mukana junassa. Miltäköhän tuntuu tunnista toiseen sulkea itselle ylimääräiset toistot pois korvista ja pitää samalla yllä omaa opiskelumielenkiintoa?

***

Minulle muuten todettiin eilen, että taidat olla innossasi tuosta työharjoittelustasi... Jään pohtimaan vastausta... ;)