Kirjoitin taannoin ylös verkkoluennon opit: surulliset ihmiset ovat
parhaita ajattelijoita ja hämmennys käynnistää oppimisen. Lupasin palata
hämmennykseen myöhemmin.
Olen koittanut pohtia tätä monelta kulmalta. Olen ollut itse todella positiivisesti hämmentynyt, kun minut vietiin kesken luennon polttareihin. En oikein muista, mitä tilanteessa tapahtui.
Negatiivinen hämmennys tapahtui yhden opinnäytteeni arvionti tilaisuudessa, jossa ohjaava opettaja haukkui minut valinnoista, jotka oli itse ohjauksessa käskenyt tekemään. Pala juuttui kurkkuun, tämä ei voi olla todellista.
Voihan toki asioita hämmentää niin, että se laukaisee ajatteluprosessin, mutta silloin hämmentäminen on todellinen taitolaji. Hämmentämisen astuminen hiuksen hienon rajan yli voi aiheuttaa lamaantumisen lisäksi kiukun, joka taas estää järkevän laaja-alaisen ajattelun.
Olen edelleen hämmentynyt tästä ajatuksesta.
Hämmennys käynnistää oppimisen
Olen koittanut pohtia tätä monelta kulmalta. Olen ollut itse todella positiivisesti hämmentynyt, kun minut vietiin kesken luennon polttareihin. En oikein muista, mitä tilanteessa tapahtui.
Negatiivinen hämmennys tapahtui yhden opinnäytteeni arvionti tilaisuudessa, jossa ohjaava opettaja haukkui minut valinnoista, jotka oli itse ohjauksessa käskenyt tekemään. Pala juuttui kurkkuun, tämä ei voi olla todellista.
Voihan toki asioita hämmentää niin, että se laukaisee ajatteluprosessin, mutta silloin hämmentäminen on todellinen taitolaji. Hämmentämisen astuminen hiuksen hienon rajan yli voi aiheuttaa lamaantumisen lisäksi kiukun, joka taas estää järkevän laaja-alaisen ajattelun.
Olen edelleen hämmentynyt tästä ajatuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti