Unelmatodistus

Tunnustan luvanneeni pojalleni hänen toivomansa pomppukepin, jos todistuksessa komeilee yksikin kymppi. Palkitsemistani ei ole minulle vielä kukaan kommentoinut kuin kysymyksellä "ai, saako teillä jo numeroarvostelun?" Kyllä, meidän kolmosluokkalainen kantoi ensimmäiset numerot kotiin jo joulun todistuksessa. Arvioituna olivat lukuaineet. Taito- ja taideaineet olivat sanallisin arvosanoin. Protestoin jossakin vanheimpainillassa uutta käytäntöä oman koulumestykseni innoittamana. Minulle ainoat aineet saavuttaa "pomppukeppi" olivat juuri nuo taito- ja taideaineet. Poikani rehtorin mukaan tämän on yleinen ongelma pojilla vielä tänäkin päivänä.

Unelmatodistus (HS)

Helsingin Sanomissa oli 8.6.2018 kirjoitus:"Opettaja antoi kaikille oppilaille todistuksen, jossa on pelkkiä kymppejä – ”Pehmoilu” parantaa oppilaiden itsetuntoa"

"Todistuksissa on arvosanat ihmisarvosta, tärkeydestä ja merkityksestä, persoonan upeudesta, huumorintajusta, kaveritaidoista ja siitä, kuinka paljon opettajat tykkäävät.
Arvosanan sai myös halusta kelvata sekä olla rakastettu ja hyväksytty. Oppilaat ansioituivat myös halusta oppia elämään, halusta seikkailla sekä halusta tulla nähdyksi ja saada kannustusta. Todistuksen viimeinen numero tuli sinuna olemisen taidosta. Jokaisen oppilaan jokaisen oppiaineen arvosana on 10."

Mielettömän hieno oivallus kehittää tunne- ja vuorovaikutuskasvatusta. Aina ei tarvitse olla kilpailuhenkeä vaan itsetunnon ja yksilönäolemisen taitojakin on tärkeä kehittää ja kannustaa. Samainen tapa olisi hyödyllinen on myös työelämässä. Mitkä ovat sinun työkaveruustaidot? Mikä on sinun ihmisarvosi, merkityksesi, tärkeytesi? Eikö tuntuisi saada kaikista arvosanaksi 10? Kyllä, mutta enhän minä ole sitä ansainnut? Sille ja sille työkaverille en kyllä ainakaan antaisia kymppiä? Arvosana ei tässä olekaan tärkein asia, vaan laittaa ihmiset ajattelemaan omia tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Mikä minä olen? Miten minä olen? Minuna olemisesta arvosana 10? Minä olen paras minä, jos vain annan minun olla.

Olin joskus jossakin koulutuksessa, jossa piti kehua kirjallisesti työkaveria. "Sinun kanssasi on mukava työskennellä!" Säästin lapun ja säilytän sitä työpöytäni näppäimistön alla. Minun salainen pelatus huonoihin päiviin. Ei unelmatodistus, mutta kannustus ja positiivinen palaute.

Unelmatodistus on kannanotto arviointi järjestelmää kohtaan. "Taustalla on ajatus siitä, että lasta kuuluu rakastaa ehdoitta. Joskus lapselle saattaa tulla väärinkäsitys siitä, että rakkaus pitää ansaita vaikkapa saamalla hyviä arvosanoja.” Minä ostin pojalleni pomppukepin palkinnoksi. Toivottavasti osaan myös antaa tasaisen maan ja tuen, josta lapseni voi hypätä tulevaisuuden osaajaksi repussaan taidot myös vuorovaikutuksesta ja tunne-elämästä.

Mahtavaa, että peruskoulu kehittyy tähän suuntaan. Millaisetkohan eväät elämälle sitä olisikaan itse saanyt, jos olisi ollut kympintyttö edes unelmatodistuksella?