Tutustumista

Viimeksi kun kävin seuraamassa opettajan työtä, jäi päällimmäisenä mieleen huoli työelämästä. Miten miten-sattuu-sinne-tänne -opiskelijat koskaan löytävät paikkansa työelämässä, jossa on aikataulut, käytösnormit ja pitkäjänteiset projektit? Mietin, että kukakohan on hakenut tänne opiskelemaan, äitinsäkö lapsensa puolesta?

Tämänkertaisella vierailulla silmäni avautuivat uudella tavalla. Kävin pitkän keskustelun pojan kanssa, joka oli käynyt ensin kymppiluokan, VALMA-opintoina ja varmistanut sillä, että kaupallinen ala on hänelle oikea. Haaveissa siinsivät jo jatko-opiskelupaikatkin. Olipa mukava huomata, että kaverilla olivat selkeät suunnitelma ja työpaikkakin. Oikeastaan ainut kysymys, johon hän ei osannut vasta oli, mitä muuta hän on palkan lisäksi sopinut työsopimuksessa. Tosin tämä sama kysymys jää kokemukseni mukaan vastaamatta myös monelta muulta vanhemmaltakin työelämän konkarilta.

 

Opetuksessa opiskelijat kävivät läpi portfolioitaan, joihin olivat koonneet koko syksyn ja alkuvuoden tuotoksiaan yritysesittelyistä alkaen. Tarkoituksena lienee ollut rakentaa kokonaisuus. Samoin kuin viimeksi, osa opiskelijoista oli tehnyt tehtävän, ehkä vähän ylimääräistäkin. Osalle tuntui Rantapallo ja muut matkasivustot olevan enemmän kiinnostavia. Opiskelijoiden tasoero korostui entisestään. Tämä tuo oman haasteensa työharjoitteluuni. Miten saan rakennettua opetukseni niin, että se iskee edes suuremmalla osalle opiskelijoista?

Edelleen vahvistui käsitys siitä, että osalle opiskelijoista opettaja taitaa olla myös opinto-ohjaaja, elämän hallintaterapeutti ja eniten äitihahmo.