Ongelma opiskeluun ilmeni heti ensimmäisenä koulupäivänä.
Sama töissä seurannut terveysongelma oli vastassa myös oppilaitoksessa.
Jossakin on kosteutta, hometta, sisäilmaongelmaa, joka vie äänen. Muutkin opiskelijat
ja opettajat ovat oireilleet ja uudet tilat pitäisi olla valmiina ensi syksynä,
mutta siihen asti pitäisi selvitä erikoisjärjestelyin. Omassa opiskelussa
ensimmäiset kuukaudet ovat olleet tärkeitä ryhmäytymisen, opinto-orientoitumisen,
ihmissuhteiden, yms. suhteen. Miten se hoituu, jos opintoihin osallistutaan
kotoa Skypen kanssa? Muitakin ratkaisuja on yritetty, mutta 30 hengen
siirtäminen toiseen tilaan tuo oman haasteensa. Kaikkia tutkintoon liittyviä
osa-alueita tuskin voin tehdä etänä, koska kyseessä ei lähtökohtaisesti ole
verkko-opiskelu. Tuoko tällainen aloitus heti viiveen opintoihin, joiden
paikkaaminen vie loppuopintoajan? HOPS lienee vastaus, mutta miten kaikki
opetusresurssit sen ympärillä?
Olemme käyneet läpi erityisen tuen tarvetta, joka johtuu oppimisvaikeuksista,
vammasta, sairaudesta ja tai muusta syystä. Mitä jos ”sairaus” johtuukin
oppilaitoksen rakenteista ja vaatii näin erityisiä opetus- ja
opiskelujärjestelyjä. Oppilaitosten pihalla olevien parakkikorttelien määrästä
päätellen tuttavani ei ole ainoa, joka kärsii tai on kärsinyt sisäilmaongelmasta.
Tämä kaikki tuntuu jotenkin turhalta. Miksi pitää tehdä
erityisjärjestelyjä rakennusten ongelmien eikä vain ihmisten takia? Olen
kuullut jonkun joskus ihan vakavalla naamalla selittävän, että koulujen ylläpito-
ja korjauskulut menevät eri momenteilta kuin homeongelmaisten sairaanhoitokulut, joten ei se haittaa.
Jotain pitäisi tehdä. Kaikki tämä vaikuttaa motivaatioon ja
mahdollisuuksiin opiskella. Tuttavani, uunituoreen opiskelijan viimeiset sanat olivatkin
tänään ”en tiedä, kauanko jaksan opiskella yksin?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti