Linjattu on

Suomen hallitus on linjannut hallituskauden tavoitteikseen seuraavaa:

• ”Oppimisympäristöjä on modernisoitu, digitalisaation ja uuden pedagogiikan mahdollisuuksia hyödynnetään oppimisessa.
• Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten määrä on vähentynyt. Koulutuksen keskeyttäneiden määrä on laskenut.
• Koulutuksen ja työelämän välinen vuorovaikutus on lisääntynyt.
• Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan laatu ja vaikuttavuus ovat kääntyneet nousuun.
• Koulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyys on lisääntynyt ja koulutusviennin esteet on purettu.” (Valtioneuvosto)

Hienoja tavoitteita, joihin kukaan ei varmaan voi muuta kuin nyökytellä samaamielisyyttä. Oppimisympäristöjen modernisointi. Olisiko sitä tapahtunut ilmankin tätä hallituksen kirjausta? Digitaaliset välineet, ja uudet pedagogiset mahdollisuudet ovat monesti myös kustannustehokkaita sekä tätä päivää. Omassa työssäni, joka ei ole oppilaitoksessa, ollaan jo muutaman vuoden ajan kehitetty verkkopedagogiikkaa. Sille on nyt kysyntää ja se vastaa monen tarpeeseen. Verkko-opinnot mahdollistavat opiskelun paikasta ja jopa ajasta riippumatta. Elinikäinen oppiminen on osa järjestelmää ja verkko-opinnot mahdollistavat paremmin työ-perhe- ja opiskeluelämän yhteensovittamisen. Verkko-opintojen avulla sama palvelu voidaan myös tarjota jokaiseen Suomen kolkkaan ja ulkomaillekin. Kouluttajan eikä oppijoiden tarvitse matkustaa ja opintoja voi tehdä kotisohvalta, hiihtolenkin jälkeen hikisenä odottaessa saunan lämpiämistä, kuten minä nyt.

Nykyhallitus näyttää rakastavan tilastoja (mitä DI pääministeriltä voisi muuta odottaakaan 😉) ja varsinkin niiden putsausta. On hienoa, että nuoret löytävät koulutuksen tai/ja työtä, mutta onko oikein, että nuori etsii itselleen sopivaa opiskelualaa pakolla? Miten kestävä ratkaisu on saada nuori pois tilastoista, jos hän ei tiedä, mikä ala kiinnostaa? Meneekö tässä tilastosiivouksessa nuori pesuveden mukana? 

Työelämän ja koulutuksen välinen vuorovaikutus tulee varmasti lisääntymään Amisreformin takia. Itse reformissa on hyviä juttuja, eli opiskellaan vain, mitä ei osata. Samalla opetellaan oman osaamisen tunnistamista, joka on myös hyödyllinen työnhakutaito. Se mitä reformissa kammoksun, on opetuksen siirtyminen entistä enemmän työelämään. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut työelämän resursseista, joten jätän sen nyt tästä. Pelkään, että vuoropuhelu tulee tulevaisuudessa olemaan hyvin yksipuolista: ”Ei kiitos! Emme ota työssäoppijoita yritykseemme resurssipulan takia.”

Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan laatu ja vaikuttavuus ovat kääntyneet nousuun. Hym? Mitäköhän tästä sanoisi?

Koulutuksen kansainvälistymisestä oli tänään juttua Etelä-Suomen Sanomissa. Kyse on lukukausimaksuista, jotka tulivat viime elokuussa pakollisiksi kaikissa Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, jos opiskelija ei ole EU-/ETA-maiden kansalaisuutta tai oleskelulupaa. Maksujen takia viime vuonna kaikkiin kansainvälisiin maisteriohjelmiin tuli hakijamäärään notkahdus. Notkahdus on kuitenkin jäämässä väliaikaiseksi, koska yliopistojen kansainvälisten maisteriohjelmien hakijamäärät ovat kasvaneet tänä vuonna. (ESS)

Juha Sipilän hallitusohjelman 2025-tavoite: ”Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.” (Valtioneuvosto)

Jään vain miettimään, että mikä mainostoimisto on nämä sanahelinät valtioneuvoston sivuille kirjoittanut. Odotan tekoja, joilla kauaskantoisia tuloksia, tilastojen siivous ja koulutuksen rahoituksen leikkaukset eivät ole ainakaan vielä minua vakuuttaneet. Jään seuraaman tilannetta.

Lähteet:

Valtioneuvosto, http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen, viitattu 11.2.2018

ESS, https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2436533, viitattu 11.2.2018