Viimeinen teema koostui neljästä osasta: itsetuntemus, dialogi, monikulttuurisuus ja koulutuksen verkostot. Itsetuntemuksesta olin kirjoittanut jo
Ärsyttävän (ihana) minä. Dialogia kävin läpi ajatuksella
Taas mennään vai mennäänkö ja monikulttuurisuudesta kirjoitin kaksikin kirjoitusta toisen kokemuksistani
maahanmuuttajien opettajana ja kieliposkella kirjoitetun
anoppitarinani.
Verkostoni esittelin myös täällä jo aikaisemmin.
Nyt pitäsi vielä tiivistää mitä tiedän, ymmärrän, osaan soveltaa ja millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä huomasin. Näistä neljästä teemasta minulle ehdotomasti mieluisin on itsetuntemus. Olen jo hyödyntänyt oppejani leipätyössäni rakentamalle koulutusmateriaalia aiheesta. Voin sanoa, että isoin asia, mitä olen tältä koko koulutukselta saanut on oman itseni tunteminen. Koulutus on laittanut minut analysoimaan itseäni. Omia heikkouksiani ja vahvuuksiani. Toisaalta koulutus on myös armahtanut minut monesta kouluaikaisesta asiasta, jotka ovat jääneet lastiksi elon reppuun. Välttämättä vika ei ole ollutkaan minussa, kun en oppinut, vaan tavassa opettaa. Tämä on ollut hyvin helpottava tieto. Tieto, joka myös auttaa oman itsetunnon parantumisessa.
***
Palasin tällä viikolla dialogi -teemaan, kun aloitin leipätyössäni verkko-opintojen ohjaajana. Meillä on viikonloppuna ollut koulutuksen aloitusseminaari, jossa oppijat valitsivat omat ryhmänsä lopputyön perustella. Ajatuksena oli, että näin saataisiin samanlaiset intressit omaavat yhteen ja verkko-opinnot sujuisivat hyvässä hengessä. Hauskinta tässä oli se, että yksi ryhmä ilmoitti jo aamulla, että että he haluavat tietyn ohjaajan ja voivat valita lopputyönkin sen mukaan. Vitsinä olivat koittaneet ostaa minua myös rahalla heidän ohjaajakseen. Ja olihan minua koitettu myös neuvotella vaihdettavaksi itselleen illan hämärtyessä. Tunnustan, oli aika otettu. Ryhmän jäsenet ovat käyneet minun koulutukseni, joten tiesivät mitä tilasivat. Mutta siis miksi palasin dialogiin. Olin kopionut tännekin Tia Isokorven tekstin, jossa kerrottiin ryhmäläisten ajatuksia ryhmäytymisen alussa. Minusta se sopii niin hyvin myös omiin tuntemuksiin ollessani osallisena uudessa ryhmässä.
***
Myös monikulttuurisuus -teema osui minulle juuri sopivaan aikaan. Pääsin heti testaamaan opittuja asioita. Monikulttuurisuudesta puhutaan paljon nykytyöelämssä ja isolle osalle se on myös arkipäivää. Monesti opintojen sisältö on suunnattu oppilaitosmaailmaan, niin kuin tietysti kuuluukin, mutta tämän kokonaisuuden opit ovat suoraan siirrettävissä työelämään. Harjoitustehtäviä tehdessäni oivalsin, että miksi olen leipätyössäni joutunut usein ratkomaan työsuhdeongelmaa, jossa on ollut suomalainen alainen ja puolalainen esimies. Puolalainen esimies on suomalaisen mielestä kytännyt tekemisiä ja suomalainen on kokenut esimerkiksi tämän epäluottamuksena. Kyse on kulttuurien välisestä erosta ja siitä, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan esimiesasemassa oleviin. Suomalainen on saattanut kyseenalaistaa esimiehensä päätöksiäkin ja sehän on puolalaiselle ennenkuulumatonta. Tämän teeman kuten myös tuon itsetuntemuksen toivoisin pakolliseksi jokaiselle työelämässäolevalle. Tosin sillä edellytyksellä, että itsetuntemus-koulutus pitäsi uusia tiheämmällä aikavälillä.
***
Koulutuksen verkostot- teemassa oli mielenkiintoista huomata, miten erilailla opiskelijakollejani ovat käsitelleet tehtvänantoa. Itsekin taisin tuoda uuden ulottuvuuden tehtävään, koska en työskentele oppilaitoksessa, vaan olen aktiivisena sidosryhmänä mukana koulutusmaailmassa.
Tässäpä nämä sunnuntai-illan ajatukseni. Tai tuli minulle vielä yksi, mutta laitan siitä ohjaavalle opettajalleni sähköpostia. Palaan siihen myöhemmin.
PS. Tuntuu myös jotenkn hassulta, että nyt tämä alkaa olla opettajaksi kasvunnäytettä vaille valmista. Sain jo aikaisemmin mainituilta syntymäpäiväjuhliltani lahjakortin yhteen ihanaan lahtelaiseen vaateliikkeeseen. Päätin jo silloin, että ostan sieltä jotain ihanaa valmistumisen kunniaksi. Ainakin näyteikkunashoppailut voisivat vissiin jo alkaa..
