Tiedän, ymmärrän, sovellan...

Tämä kevät on opinnoissa kahlattu läpi opetus-, ohjaus- ja arviointiosaamista. Mitä siitä on jäänyt minulle käteen, vai pitäsikö paremminkin sanoa päähän? Jos viime syksyiset kasvatustieteiden perusteet aiheuttivat enemmänkin päänvaivaa, niin tämä kevät on ollut mukavaa uuden oppimista. Asioihin on saanut taustatietoa ja perspektiiniä, joten ne on ollut helppo ymmärtää ja soveltaa käytäntöön. Tällaista tietoa lähdin hakemaankin koko ope-opinnoistani.

Erityisen mielenkiintoiseksi koin erilaiset oppijat ja heidän oppimistarpeet. Olen heti soveltanut opittuja asioita omaan leipätyöhöni kouluttajana. Tein esimerkiksi viime keskiviikkona opetusvideoita tuleviin verkko-opintoihin. Luentovideoitani täydennetään vielä lisäämällä niihin ydinsanoja sekä tekemällä kirjalliset tiivistelmät. Tällä mahdollistetaan myös oppimisvaikeuksista kärsivien oppiminen. Näin olisi varmasti toimittu myös ilman opintojani, mutta nyt ymmärrän toiminnan tärkeyden ja ennen kaikkea perustelut sille, miksi tuotamme samaa materiaalia eri muotoihin.

Kahoot! on tullut digivälineenä tutuksi myös sovittaessani jalkaan työharjoittelijan saappaita. Kuten olen jo aikaisemmin täällä kertonut, se on pelastanut harjoitteluni ;). Rakensin Kahootin myös leipätyöni koulutukseen extempore -tyylillä. Meillä oli takana pitkä koulutuspäivä ja kysyin oppijoilta, saanko testata heillä yhtä ajatustani. Sain luvan ja nyt minulla on valmiiksi testattu kehitysidea. Kukaan ei ainakaan voi ampua ideaani alas, koska se on jo testattu toimivaksi :)

Tekijänoikeudet tulivat myös vastaan rakentaessani verkko-opintoja, jotka ovat samalla ope-opintojeni kehittämistehtävä. Haluaisin elävoittää materiaalia videoilla ja pohjata osan tehtävistä niihin, mutta saako niitä käyttää? Muutenkin kevään opinnot ovat tukeneet hyvin kehittämistehtävääni. Rakentamani verkko-opetus alkaa olla pilotointikunnossa. Nyt vain pitäisi antautua rakentavalle palautteelle, jota on taatusti luvassa...

Vuosi 2018 on siis ollut opintojeni kannalta mielenkiintoinen. Olen koittanut kaivaa Moodlesta jo seuraavan kokonaisuuden tehtäviä ja aiheita. (Tiedän, että opinto-oppaasta ne löytyisivät, mutta niin innokas en vielä ole ;)). 

Odotan mielenkiinnolla tulevaa...

Harjoittelupaikan valinnan tarkoitus?

Olen tässä pohtinut työharjoitteluni tarkoitusta. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Aktiivi-instituuttiin, mutta sain omasta oppilaitoksestani ohjeet hakeutua työharjoitteluu perinteisempään oppilaitokseen. Aktiivi-instituutti olisi ollut minulle ammatillisesti hyvä paikka, oman ammattialani kouluttaja, jossa olisin saanut opettajakokemuksen lisäksi varmasti myös lisää sävyjä omaan palkkatyöhöni. Alkuvuodesta myös kuulin, että minulle olisi ollut Aktiivissa niin monta hyvää projektia, joissa olisin päässyt haastamaan jo olemassa olevaa sekä tulevaa osaamistani.

Kuten olen täällä jo aikaisemmin avautunut toisen asteen opiskelijoiden haasteellisuudesta, niin välillä on käynyt ajatus mielessä, että onko harjoittelun tarkoitus varmistaa, että minusta tulee opettaja aikuisille, ei 15-17 -vuotiaille nuorille. Aikuisille, jolla on tiedon nälkä ja tarve opiskeluun ei tule vanhemmilta, vaan aidosta halusta kehittyä. Tämä on tuntunut hassulta, koska olen ajatellut, että harjoittelun tarkoitus on vahvistaa opettajuutta ja omaa identiteettiäni opettajana.

Nyt kun harjoittelu on alkanut sujumaan, olen miettinyt harjoittelupaikan valintaa uudestaan. Aktiivi olisi ollut minulle heti mukavuusalueella, mutta Salpauksen opiskelijat haastavat omalla nuoruudellaan minut eri tavalla. Siitä en osaa sanoa, että onko nykyinen tilanne parempi tai huonompi, mutta ainakin se pakottaa minut ulos omasta kuplastani. Aktiivi olisi laajentanut kuplaa, mutta tuttuus ja turvallisuus olisi ollut läsnä. Nyt olen aivan eri maailmassa ja työyhteisössä, jossa olen tottunut vaikuttamaan.

Jos toisen asteen opiskelijat ovat minulle tuulahdus jostakin tuntemattomasta, niin taidan minä olla Salpaukselle uusi tuulahdus. Sain tehdä oman oman versioni oppimistavoitteista ja sisällösta Työyhteisössä toimiminen -opinnoista, jotka tulevat ensi syksynä aloittaville merkonomiopiskelijoille. Katselin pohjaa, jonka joku opettaja oli jo luonnostellut. Sanotaanko, jos minä leijun joskus pilvissä, niin kyseinen luonnos oli avaruudessa ;).

Harjoittelu on myös avannut silmiäni siinä, miten isot tasoerot opiskelijoilla on. Olen opettanut ammattikorkeakoulussa ja siellä en ole koskaan huomannut vastaavaa tasoeroa. Totta kai sielläkin on eroja, mutta ei oppituntienmittaisia. Aikaisemmissa opinnoissa olemme käsitelleet lahjakkaista opiskelijoita ja tällä hetkellä minua harmittaa heidän puolestaan. Iso osa opetusajasta menee ohjeiden kertaamiseen ja hitaampien pitämiseen mukana junassa. Miltäköhän tuntuu tunnista toiseen sulkea itselle ylimääräiset toistot pois korvista ja pitää samalla yllä omaa opiskelumielenkiintoa?

***

Minulle muuten todettiin eilen, että taidat olla innossasi tuosta työharjoittelustasi... Jään pohtimaan vastausta... ;)

Miten minun kävikään?

Olen siis hengissä ja ihan hyvässä sellaisessa...

Kävin vielä aamulla läpi harjoitteluohjaajan kanssa toimintamallia ja sovimme, että lähetän mahdolliset "häiriköt" toiseen työtilaan tekemään tehtäviä. Työtilassa pitäisi olla ohjaajat paikalla. Yleensä tilaan lähetetään opiskelijoita, jotka ovat muita edellä (lue: kykenevät itsenäiseen työskentelyyn), mutta myös tämänlaisessa tilanteessa opetustilaa voisi käyttää.

Opetuksen alkaessa käytin "hajoita ja hallitse" -metodia, eli tietty (jo em. mainittu) poikaporukka ei saanutkaan istua sohvilla, vaan heidän piti jakaantua. Seurasi mussutusta, mutta myös toimintaa. Hyvä!

Aloitan opetuksen Kahootilla ja se oli menestys. Nyt minulla onkin mietinnässä seuraavat kysymykset. Mielekkään alun jälkeen koko opetus meni erilaiselle raiteelle kuin viimeksi. Minäkin olin oppinut, että yleisohjeiden jälkeen pitää antaa vielä ohjeet lähes kaikille erikseen ja sen jälkeen vielä kiertää varmistamassa, että ohjeet ovat menneet perille.

En tiedä vaikuttiko minun taustasuunnitelmani omaa olemukseeni, vai olivatko opiskelijat saaneet siitä vihiä, mutta lisätehtävää ei tarvittu. Hyvä niin! Ehkä minua vain testattiin ja huomattiin, että testi ei uppoa. Kai tässäkin hommassa pitää muistaa yksi kasvatusviisaus:

Rajat ovat rakkautta!

Lunta tupaan?

Meidän pääsiäinen päättyi kuten monen muunkin lumisateeseen. Lumisade olikin minulle hyvä tekosyy kaivaa kone esille ja valmistautua huomiseen harjoitteluopetukseen. Saa katsoa, tuleeko sielläkin lunta tupaan.

Koska jo viime kerralla totesin, niin kauniisti pyytäminen ei taida riittää. Auktoriteetti pitää hankkia. Mikä voisikaan olla 16-vuotialle pojille, joita kiinnostaa enemmän jääkiekko kuin (todennäköisesti vanhempien valitsema ja "pakottama") opinahjo, parempi häiriköitsemistunti kuin harjoittelijan pitämä? Eivat vain pojat tieneet, millaisen harjoittelijan saivat...

Puhelin. Tuo käteen kasvanut jatke, jota ilman ei näytä tulevan toimeen. Olen jo harjoittelusuunnitelmassani päättänyt teettää opiskelijoilla SOME-ohjeet, joita sitten noudatetaan myös oppitunneilla, mutta tuohon on vielä aikaa ja siihen asti pitää selvitä. Hyödynnän siis puhelinta opetuksessa. Olen tehnyt Kahoot! -visan, jolla testaan heti aluksi viimekertaista oppimista. Kahootia on kuulemma käytetty jo aikaisemmin, joten pitäisi olla välineenäkin tuttu. Luulisi urheilijoitakin myös kiinnostavan pieni kisailu.

Sitten ne "kovemmat" keinot... Avauduin kokemuksista yhdelle tutulle, joka totesi, että minun pitää käyttää samaa metodia kuin koiran koulutuksessa: koiria juoksutetaan 45 min ja sitten vasta koitetaan opettaa niille jotakin, kun ylimääräinen energia on käytetty. Tähän minulla ei taida olla mahdollisuutta ja harmillisesti opiskelijoiden aamuharjoitukset eivät osu minun aamuilleni. Pitää siis keksiä jotain muuta.

Olen tehnyt huomiselle lisätehtävän joka pitää tehdä kaikkien, joita ei kiinnosta olla tunnilla (edes hiljaa). Nyt vain pitää keksiä tapa, jolla esitän vaihtoehdot:

1. Annatte kaikille työrauhan, myös itsellenne.
2. Lähdette pois tunnilta ja teette tuntitehtävien lisäksi lisätehtävän. Tehtävät pitää olla tehtynä, että saa arvosanan opintokokonaisuudesta.

Lisätehtävä on luonnollisesti haastava, jopa työelämässä oleville, saati alaikäiselle. Miten sinä pärjaisit näiden kysymysten kanssa?

Etsi aineistosta vastaukset seuraaviin kysymyksiin. Perustele vastauksesi ja täydennä se lain kohdalla tai ja/asiantuntijan lausunnolla, joka tukee vastaustasi.

1. Mitä työnhakijalta saa kysyä työhaastattelussa esim. perhesuhteista, terveydentilasta?
2. Mitä tietoja työnantaja saa esim. googlata työnhakijasta ennen työhaastattelua?
3. Millaisia testejä työnhakijalle saa teettään? Soveltuvuuskokeet? Muut testit, esim. huumausainetestit?

Lähdemateriaalia vastauksiin löydät esimerkiksi: Laki yksityisyyden suojasta työelämässä, Tietosuojavaltuutettu

Saa katsoa, miten naisen käy... ja opiskelijoiden...