Kävin tänään kokemassa ensimaistiaiset tulevaan opettajaharjoitelupaikkaani. Aiheena minulle tuttuakin tutumpi työsopimus. Ainut uusi vivahdus oli se, että osa opiskelijoista oli alle 18-vuotiaita, joten heihin noudatetaan vielä lakia nuorista työntekijöistä. Nuoruus onkin tämän koko kirjoituksen ydin. Suurin osa opiskelijoista kuunteli mielenkiinnolla, mitä olin heille kertomassa, mutta takapenkin pojat päättivät häiritä opetusta opinto-ohjaajan, opettaja ja minun kehoituksista huolimatta. Sen hetken sain puhua hiljaiselle salille, kun kapusin auditorion lehtereille aivan poikein eteen.
Jäin jälkikäteen miettimään tulevaa amisreformia ja näitä takapenkin poikia. Amisreformissa oppimista siirretään entistä enemmän työpaikoille oppilaitosten sijaan. Ensimmäinen ajatukseni oli sääli tulevia työnantajia kohtaan, mutta sitten jäin miettimään, että voiko työpaikalla oppiminen ollakin näille pojille parempi paikka. Oppilaitos edustaa auktoriteettia, jota vastaan voi kapinoida, isossa ryhmässä on hauska leikkiä pelleä. Mitä jos he ovat yksin työnantajan kanssa, jolloin pelleilyseuraa tai ymmärrystä pelleilylle ei heru edes opiskelijakavereilta. Ottavatko he sitten paremmin vastuun? Vai ovatko he vielä niin lapsia aikuisten maailmassa, että kymppiluokka ja vuoden lisäaika ammattiin olisivat ainoita oikeita vaihtoehtoja?
Koko amisreformin tarkoituksena on rakentaa jokaiselle yksilöllinen opintopolku, jossa huomioidaan muualta hankittu osaaminen entisestään. Jokaiselle opiskelijalle tehtään henkilökohtainen opintosuunnitelma, joka mahdollistaa opiskelun vain sellaisten taitojen osalta, joita oppijalla ei vielä ole. Tämän hetkistä mallia, jossa kaikki kulkevat suht' saman opintopolun ei enää jatkossa olisi. Kisälli ja oppipoika -ajatus herätettisiin tietyllä tavalla uudelleen henkiin. Millainen tulee olemaan näiden poikien HOPS, jos opeteltavia taitoja on ammatillisuuden lisäksi keskittymiskyky ja käytöstavat? Työelämän resurssit ottaa esimerkiksi tälläinen opiskelija työssäoppimiseen onkin sitten ihan oma tarinansa.
Sen verran minuakin päätettiin kokeilla, että kesken häiriköintisession keskeytin puheeni ja jäin kuuntelemaan ja katselemaan heidän juttujaan. Pojatkin hiljenivät, kunnes yksi heistä totesi "sinulla on kyllä kaunis hymy". "Ja minä voisin olla äitisi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti