Pidin toukokuussa 2013 ensimmäisen verkkoluentoni. Kyseessä
oli Työelämän Ajokortti -opintojakson luento, joka pidettiin Laureassa osana
FUAS:in kesäopintoja.
Verkkoluento oli ensimmäinen myös koko Ammattiliitto Prolle, joten matkustin
Laurean Keravan toimipisteeseen varmistaakseni, että yhteydet toimivat.
Keravalta vedetty luento mahdollisti myös liveosallistumisen. Ensimmäisellä
luennolla minulla olikin yksi opiskelija ihan fyysisestikin paikalla. Vuosien
ja luentokertojen kuluessa usko tekniikan toimivuuteen on noussut, joten
parhaimmillani olen vetänyt kaikki opintojakson verkkoluennot eri paikoista.
Siinä lienee verkkoluennon hienous, että opiskelijat ja kouluttaja voivat olla
missä päin maailmaa tahansa. Opintojaksolla ollut esimerkiksi opiskelijoita,
jotka ovat olleet opiskelijavaihdossa Balilla ja suorittaneet kesäkurssimme
sieltä käsin.
Muistan ensimmäiset verkkoluentoni, kun en meinannut pysyä
kuvaruudussa, kun innostuin selittämään jotakin asiaa. Liike on kokemuksen kautta
hidastunut ja puheen rytmi rauhoittunut verkkoluentoon sopivammaksi. Nykyään
minulle oikeastaan ihan sama onko kyseessä verkko- tai liveluento ja koitan
rohkaista kaikkia kokeilemaan verkon tuomaa mahdollisuutta.
Oikeastaan ainoat ongelmat verkkoluennon vetämiseen ovat
liittyneet verkkoyhteyksiin, mutta matkapuhelimen verkkoyhteys on ollut
viimeinen pelastus, jolla luennot on saatu vedettyä. Pientä jännitystä verkon
suorituskyky on tosin aiheuttanut.
Chat
Verkkoluennoilla meillä on aina kaksi henkilöä. Toinen
hoitaa puhumisen ja toinen hoitaa chattiä. Olen ristinyt chatinhoitajan ”chat-tytöksi”.
Hieman aliarvioiva nimitys ei anna oikeutta chat-tytön roolille. Alkuvuosina
chat-tyttö oli kanssani samassa tilassa, mikä toi turvaa luentotilanteeseen.
Lisäksi chatin lukeminen, vastaaminen ja samalla luennoiminen tuo vastaan omat
rajallisuuteni. Moni kysymys myös vaatii googlausta, yms. jonka chat-tyttö voi
hoitaa siinä samalla eikä asia jää roikkumaan.
Meillä osa koulutusmateriaalista siirretty chattiin, jolla aktivoidaan
kuuntelijoita. Myös kysymykset ja kommentit otetaan vastaan chatin kautta. Tämä
on osoittanut hyväksi ratkaisuksi. Olemme myös keskustelleet puheoikeuden
avaamista osallistujille, mutta emme ole vielä testanneet sitä. Isona riskinä
tässä koen on aikataulujen venymisen.
Verkkoluennon kesto
Meillä oli alkuperäinen ajatus, että verkkoluennolla
vedetään sama materiaali kuin live-luennolla, joten verkkoluennot olisivat
kestäneet 2 h. Kaksi tuntia verkkoluentoa oli kova urakka kouluttajalle,
saatikka kuulijalle. Näin ollen tiivistimme luennon ensin 1,5 tuntiseksi ja
nykyään luento kestää tunnin. Kahden tunnin luennon tiivistäminen tuntiin on
onnistunut materiaalin siirrolla chattiin, erillisten koulutusvideoiden teolla
jostakin aihekokonaisuudesta ja muun materiaalin lisäämisellä
oppimisympäristöön. Viimeksi maanantain luennolla ”chat-tyttö” oli jo
kommentoimassa, että aikataulu venyy, mutta käydään kaikki asiat läpi. Hänelle
oli kuitenkin tullut chatin kautta kysymys, jonka selvittäminen otti aikansa. Seuraavaksi
hän olikin katsonut kelloa, kun sanoin, että ”kello onkin 17 ja tässä olivat
kaikki asiat, jotka meidän piti käsitellä…” Olin siis minuutilleen valmis
silloin kuin pitikin. Kun materiaali ja asiat ovat tuttuja niin tämä onnistuu...
Nauhoitus
Olemme nauhoittaneet kaikki verkkoluennot, jotta
opiskelijoilla on mahdollisuus katsella luennot jälkikäteen. Olemme saaneet
hyvää palautetta tästä mahdollisuudesta. Oikeastaan ainoa kritiikki on taas
koskenut tekniikkaa, eli joskus nauhoitus on pätkinyt. Olenpa joutunut yhden
nauhoituksen tekemään uudestaankin, kun se vain hävisi. Omia nauhoitteita
koitin joskus katsoa, mutta huonolla menestyksellä. Tässä lienee kehittymisen
paikka. Sen tiedän, että muutama kollegani on katsonut nauhoitteitani ja
kerännyt niistä rohkeutta ja vinkkejä omaa luentoonsa.
Välineet
Ensimmäiset verkkoluentoni vedin Laurean Acrobat Connect Pron
(nykyään Adobe Connect) kautta. Silloin omat vaatimukseni järjestelmän suhteen
olivat, että ääni, kuva ja chat toimivat. Nykyään olemme siirtyneet omaan
järjestelmään BigBlueButtoniin.
Tosin ennen oman järjestelmän käyttöönottoa ehdin luennoida myös Skype for
Business -ohjelman kautta.
Koulun käyttämä Webex-ohjelma vaikutti suht samanlaiselta
kuin jo käyttämäni ohjelmat. Kouluttajatoiminnot löytyvät loogisesti ja
ulkoasua oli miellyttävä. Erityisen tyytyväinen olin opiskelijoiden
aktivointitoimintoihin. Meillä on kokeiltu erilaisia kysymyksiä joko
toteutettuna chatin kautta tai esim. AnswerGardenin
kautta. Ulkopuolisen ohjelman käyttö lisää aina oman jännitysmomenttinsa luentotyöskentelyyn.
Aina pitää kuitenkin muistaa, että aika luennolle on hyvin rajallinen, joten
isoihin teknisiin kömmähdyksiin ei ole varaa. Lisäksi luennosta jää tallenne,
joka pitää olla käyttökelpoinen myös tulevaisuudessa. Käsittääkseni myös Bigbluebuttonissa
on erilaisia toimintoja opiskelijoiden aktivoinniksi, mutta ne ovat meidän
koulutusyksikössä vielä testissä, joten en ole päässyt henkilökohtaisesti
testaamaan niitä.
Mutta takasin Webex-ohjelmaan. Kehuin ohjelmaan erilaisia
toimintoja opiskelukaverilleni ja sain vastaukseksi, että onko toimintoja jopa
liikaa. Jäin miettimään kommenttia. Aktivointi on hyvä asia. Tunnusta joskus
itsekin tilanneeni vaatteita kesken verkkoluennon (en ollut tässä
luennoitsijana 😉), koska luentoa ei ollut suunniteltu
verkkoluennoksi, vaan saimme seurata liveluentoa etänä. Olisin silloin
tarvinnut aktivointi työkaluja, mutta niistäkään ei saa tulla itsetarkoitus.
Missä menee raja kaikkien teknisten kikkailujen kanssa? Milloin asia hukkuu
tekniikan alle? Jääkö luennosta mieleen vain kahvikuppi oman nimen perässä?
Riippuu varmaan tilanteesta, aiheesta ja kohderyhmästä. Kävin Matleena Laakson
koulutuksessa aiheesta alkuvuodesta, joten pitänee palata aiheeseen myöhemmin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti