Harjoittelun yhteenveto

Olipa tiistaina jännä fiilis, kun kävelin pois Salpauksesta. Se oli sitten siinä, työharjoittelu oli suoritettu. Loppukeskustelukin tuli hoidettua minun, ohjaavan opettajan ja Hamkin vastuuopettajan kanssa. Haikeus jäi.

Aluksi opetusharjoittelu tuntui kovin tuskaiselta. Haasteellisinta olivat nuoret. Jälkikäteen ajateltuna nuoret olivat minulle isoin oppi koko harjoittelussa. Tähtihetkiä oli huomata, kuinka luottamus rakentuu. Esimerkiksi voisin kertoa tilannetta, jossa opiskelija tuli tauolla kertomaan, että on menossa työhaastatteluun. Haastattelu sisälsi ryhmähaastattelun. Siinä sitten yhdessä mietimme, mitä ryhmähaastattelussa yleensä kysytään, miten siinä kannattaa toimia ja miten siihen kannattaa valmistautua. Opiskelija ei kyllä saanut työpaikkaa, mutta haastattelun kulku oli ollut pitkälti sellainen kuin olin opiskelijalle kuvaillut.

Mukavaa oli myös päästä kehittämään merkonomien koulutusta tulevaisuudessa. Koitin myös kylvää siementä sille, että voisin saada vierailijaopettajapestejä tulevaisuudessa. Aiheet kyllä sopisivat minulle kuin nenä päähän.

Oma ajatusmaailma on mielenkiintoinen tai pitäisikö sanoa, että ajatusmaailman kehittyminen. Alussa laskin päiviä, että koska harjoittelu loppuu. Lopussa jäin haikeana katsomaan koulun pihaa ja totesin harjoittelun loppuneen. Mukavuusalueen ja oman työelämän kuplan ulkopuolelle meno kannatti. Opin paljon myös itsestäni. Olen jo pitkään pitänyt omana vahvuutenani vuorovaikutustaitoja, mutta nyt törmäsinkin uudenlaiseen haasteeseen. Minun piti ottaa oman ilmaisuni kanssa vähän lisähappea ja uusi suunta. Tämä oli minulle kasvun paikka.

Sain myös ohjaavalta opettajalta neuvon, että ole oma iloinen itsesi. Opiskelijat tajuavat heti, jos koittaa esittää jotakin. Minusta tämä on hyvä neuvo ihan kaikessa elämässä. Jatkan siis omana itsenäni olemista ja siirryn opiskelusta kesälomalle.

PS. Sain kutsun opettajien kevään päätöslounaalle. Jotain on siis taidettu tehdä oikein 😉.