Osaamisen illuusio

Jäin vielä pohtimaan digivälineiden käyttöä ja tuota jo edellisessä kirjoituksessa mainitsemaani viisivuotiastani. Hän ei osaa lukea, eikä kirjoittaa, mutta löytää silti esim. YouTubesta haluamansa. Hänelle digivälineet ovat arkipäivää. Hän tuskin tulee jonottaneeksi pankkiin maksamaan laskuja tai matkatoimistoon hankkimaan lomamatkaa, mitä itse muistan tehneeni. Kaikki nämä ovat jo nyt verkossa ja mitä siellä on 10 vuoden kuluttua. Koulutus nyt ainakin -hyvin isolta osalta.

Minä osaan käyttää erilaisia välineitä, mutta ikäni puolesta olen opetellut ne. Muistan kuinka yläasteella ystäväni ei valinnut ATK:ta valinnaiseksi, koska oli sitä mieltä, ettei tarvitse sitä koskaan. (Hän valitsi konekirjoituksen, josta on varmasti ollut tässä ATK-aikana enemmän hyötyä kuin minun silloisista ATK-opinnoistani.) Silti tuo ajatus, ettei koskaan tarvitse on kiehtova. Silloin ei voinut tietää, kuinka paljon maailma menee eteenpäin teknologian osalta.

Osaamisen illuusio tulee omasta viiteryhmästäni, jossa olen ja työskentelen. En voinut olla kuulematta tänään kahvipöytäkeskustelua, jossa vanhempi kollegani puhuin pilvipalvelusta. Ei ollut ymmärtänyt koko pilvipalvelua, joten ei kokenut sitä hyödylliseksi. Minä taas olen jo vuosia siirtänyt asiat, kuvat, yms. pilveen enkä edes halua ajatella elämää ilman sitä.

Mietin koska digivälineistä tulee niin arkipäiväinen osa elämää, että enää ei arvosteta käytön osaamista vaan sitä, millaista sisältöä sinä tuotat välineellä. Ei kukaan tule enää kehumaan sinua hienosta taidostasi lähettää sähköpostia, vaan viesti luentaan ja vastataan -sisältö ratkaisee. Siitä on tullut arkipäiväinen väline kommunikoida. Tuolle viisivuotiaalleni digivälineet ovat arkipäiväisiä. Asiat ovat olleet pilvessä, verkossa ja digivälineissä koko hänen elinikänsä. Hänen syntymästään saivat sukulaiset ja tutut lukea Facebooksista. Hän oli digivälineissä heti.

Särkyykö osaamisen illuusio, kun diginatiivi-ikäluokka tulee kouluihin ja työpaikoille? Olemmeko valmiit siihen, että digivälineet eivät ole vain hienoja kikkailua ja/tai arjen helpotuksia vaan arki?