Junassa huutelija

Tulin tänään junalla Helsingistä Hennaan. Pasilasta samaan vaunuun hyppäsi puhelimessa puhuva nainen. Opettaja. Käsityönopettaja. Opettaja puhui oppijasta. Erityisoppilaasta ja hänen toiminnastaan luokassa. Opettajalla oli häiritsevän kova ääni, mutta eniten minua häiritsi hänen puhelunsa sisältö. Jos kyseinen opettaja olisi ollut oman poikani koulun opettaja, olisin kuulemani keskustelun perusteella tiennyt kenestä on kyse. Ok, poikani on pienessä kyläkoulussa ja kaikki tuntevat toisensa, mutta silti. Erityisen häiritseväksi tilanteen teki se, että olin juuri tullut palaverista, jossa olimme käyneet läpi leipätyöni koulutuksia ja miten viime perjantaina voimaan tullut tietosuoja-asetus pitää ottaa huomioon koulutuksissa, niiden järjestelyissä ja jälkitoimissa. Poistan kyllä sähköpostiini tulleet oppijalistaukset, mutta junassa huutelijaa en saanut poistetuksi. Onneksi uni painoi sen verran silmäkulmassa ja junan tasainen humina vapautti minut huutelijasta ja tietoturva-asetuksesta. Herättyäni huutelija oli poissa. Onneksi.

Mitä hyötyä on hienoista asetuksista, jos käyttäydymme noin? Muutama kuukaisi sitten kuuntelin lääkärikeskuksen Skype-palaveria junan työskentelyvaunussa. Onneksi minulla oli taustamelun vaimentavat kuulokkeet ja vältyin potilassalaisuuksilta. Seinilläkin on korvat. Ja junamatkustajilla.

Harjoittelun yhteenveto

Olipa tiistaina jännä fiilis, kun kävelin pois Salpauksesta. Se oli sitten siinä, työharjoittelu oli suoritettu. Loppukeskustelukin tuli hoidettua minun, ohjaavan opettajan ja Hamkin vastuuopettajan kanssa. Haikeus jäi.

Aluksi opetusharjoittelu tuntui kovin tuskaiselta. Haasteellisinta olivat nuoret. Jälkikäteen ajateltuna nuoret olivat minulle isoin oppi koko harjoittelussa. Tähtihetkiä oli huomata, kuinka luottamus rakentuu. Esimerkiksi voisin kertoa tilannetta, jossa opiskelija tuli tauolla kertomaan, että on menossa työhaastatteluun. Haastattelu sisälsi ryhmähaastattelun. Siinä sitten yhdessä mietimme, mitä ryhmähaastattelussa yleensä kysytään, miten siinä kannattaa toimia ja miten siihen kannattaa valmistautua. Opiskelija ei kyllä saanut työpaikkaa, mutta haastattelun kulku oli ollut pitkälti sellainen kuin olin opiskelijalle kuvaillut.

Mukavaa oli myös päästä kehittämään merkonomien koulutusta tulevaisuudessa. Koitin myös kylvää siementä sille, että voisin saada vierailijaopettajapestejä tulevaisuudessa. Aiheet kyllä sopisivat minulle kuin nenä päähän.

Oma ajatusmaailma on mielenkiintoinen tai pitäisikö sanoa, että ajatusmaailman kehittyminen. Alussa laskin päiviä, että koska harjoittelu loppuu. Lopussa jäin haikeana katsomaan koulun pihaa ja totesin harjoittelun loppuneen. Mukavuusalueen ja oman työelämän kuplan ulkopuolelle meno kannatti. Opin paljon myös itsestäni. Olen jo pitkään pitänyt omana vahvuutenani vuorovaikutustaitoja, mutta nyt törmäsinkin uudenlaiseen haasteeseen. Minun piti ottaa oman ilmaisuni kanssa vähän lisähappea ja uusi suunta. Tämä oli minulle kasvun paikka.

Sain myös ohjaavalta opettajalta neuvon, että ole oma iloinen itsesi. Opiskelijat tajuavat heti, jos koittaa esittää jotakin. Minusta tämä on hyvä neuvo ihan kaikessa elämässä. Jatkan siis omana itsenäni olemista ja siirryn opiskelusta kesälomalle.

PS. Sain kutsun opettajien kevään päätöslounaalle. Jotain on siis taidettu tehdä oikein 😉.

Hajatelmia helteessä

Tämän kevään opinnot alkavat pikkuhiljaa olla paketissa. Ensi viikolla loppuu työharjoittelu, kehittämistehtäväni on hyvässä vaiheessa ja huomenna olisi viimeisen tehtävän deadline. Huomiseen mennessä minun pitäisi vielä kommentoida oman opintopiirini suunnitelmia itsetuntemuksen ja vuorovaikutuksen kehittämiseksi. Ajatukseni oli tehdä kommentointi tänään loppuun, mutta opintopiirini kaikki tuotokset eivät näyttäneet olevan vielä valmiit. Siksi päätin vielä jakaa ajatuksiani tänne.

Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut, niin kevään opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja auttaneet itsetuntemuksen kehittymiseen. Tuntuu jotenkin haikealta jäädä kesätauolle, kun tiedon jano on kovimmillaan. Toisaalta taas mietin, että koulun jatkumisajankohta pitää laittaa kalenteriin, jotta muistan taas loman jälkeen palata opiskelurytmiin.

Leipätyöni koulutuksessa on käyty läpi itsetuntoa ja itsetuntemusta. Aihe on ollut irrallinen kokonaisuudesta tai ainakin se on tuntunut siltä. Vasta tämän itsetunto-osuuden jälkeen olen oivaltanut, miten iso yhteys asialla on työhyvinvointiin, joka on myös em. koulutuksen aiheena. Teemat voisi hyvin yhdistää, mutta valitettavasti taidan jäädä mielipiteessäni oppositioon. Meillä itsetunto-teemana on ollut koulutuksen vimeinen aihe, joka on monesti jäänyt loppukiireen jalkoihin. Lisäksi teema tuntuu olevan monelle vaikea kouluttaa, koska vaatii myös syvällisempää itsetutkiskelua. Helpompi vaihtoehto on poistaa teema. Sinäänsä harmi, että itsetunto tuli vasta kevään viimeisenä aiheena. Minulla ei ole enää mahdollisuutta testata aiheesta heränneitä koulutuksen kehittämisideota käytännössä. Kokemuksesta tiedän, että kollegoilleni on helpompi perustella jo testattuja ideoita. (Tämän takia tein yhteen kevään koulutukseen Kahootin ja sain siitä vielä palautekyselyssäkin plussaa :)). Em. koulutuksen kehittämispalaveri on ensi viikolla. Saa katsoa, miten naisen käy...

Koulutuksen kehittämisestä tuli mieleeni yksi tämän viikon palaveri. Kollegani ovat siirtäneet uuteen oppimisympäristöön (Moodle) vanhan koulutuksen, joka on rakennettu vuosia sitten Optimaan. Kun peilasin omia käyttäjäkokemuksiani Moodlesta ja ope-opinnoissa saamiani oppeja, piti minun vetää muutaman kerran henkeä. Puhuimme oman opintopiirin kanssa kymmeneen laskemisen taidosta vuorovaikutustilanteessa ja sitä taitoa käytin tässä. Voi, kun Moodlesta saisi niin paljon oppijaystävällisemmän. Varsinkin, kun meille on ostettu sinne "ulkoasupaketti" (voisin suositella sitä myös Hamkille). En siis päässyt edes katsomaan koulutuksen sisältöä, kun ajatukseni pysähtyivät käyttäjäystävällisyyteen ja luettavuuteen. Moodle taipuu moneen muuhunkin kuin ladattuihin tiedostoihin, joissa annetaan tietoa. Harmittaa koko homma vieläkin, mutta asia ei ole minun käsissäni. Koitin antaa aiheesta rakentavaa palautetta, mutta... Taidan ladata sen seuraavaksi Moodlen tiedostoksi, jos vaikka se toisi vähän vuorovaikutteisuutta... :)

Taustaa: meillä on leipätyössäni käytössä Moodle-pohjainen oppisalusta, johon olen kehittämistehtävänäni rakentanut uuden verkkokoulutuksen. Olen myös vuosia toiminut verkkokouluttajana ja ohjaajana verkossa. Moni perusasia alkaa siis olla hallussa. 

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Suunnitelmani on vielä ensi viikolla kerätä yhteen työharjoittelutuntemukseni. Tietysti sillä oletuksella, että harjoitteluuni ovat tyytyväisiä sekä Hamk että Salpaus. Jospa sitten alkaisi loma koulusta. Leipätyöstä se alkaa vasta Sulkavan Soudusta, kuten monena vuonna aikaisemminkin. Siinä 60 km soutamisen jälkeen ei enää muista, missä on töissä.

Hyvää kesää!


PS. Tosin yhtenä vuonna olimme soutaneet Sulkavalla kilpaa ja huudelleet hävyttömyyksiä ja tsemppausviestejä toiselle kirkkovenekunnalle. Maaliin tultuamme (toim. huom. me naiset voitimme 20 s erolla nämä miehet) tuosta toisesta veneestä nousu mies, joka sanoi "moi Ilona!" Oli sitten ollut minun kouluttettavani. Illalla vähän häpeilin huutamisiani, johon sain palautetta: sinulla ja kouluttajakollegalla oli koulutuksessa hyvä poliisi- , paha poliisi -roolitus ja sinä oli tuo ensimmäinen ;)

Ärsyttävä (ihana) minä?

”Keltainen 7 pistettä

Kun temperamenttityylisi on keltainen, olet yleensä avoin, luova ja puhelias. Ilmaisutyyliisi kuuluu paljon eleitä, ilmeitä, huumoria ja innostuneisuutta. Ryhmässä olet yleensä esiintyjän, seikkailijan, taiteilijan ja ideoijan roolissa. Heikkoutesi saattaa olla epärealistisuus. Lisäksi sinun voi olla vaikea hillitä itseäsi ja olet huono keskittymään.”

Voisin tuosta analyysista allekirjoittaa kaiken muun paitsi keskittymiskyvyttömyyden. Saan tavastani sulkeutua omaan maailmaani ja keskittyä johonkin mielenkiintoiseen asiaan kuulematta ja näkemättä muita välillä palautetta mieheltäni, lapsiltani ja siskoltani. Siskoni mielestä tämä on varmasti ärsyttävin piirre minussa. Ymmärrän hänen näkemyksen, kun koitan saada kontaktia keskittyneeseen poikaani. Ärsyttää – ärsyttävän samankaltaisuutta!





















Saatan uppoutua johonkin luovaan tekemiseen tai esimerkiksi tv-ohjelmaan, mutta toisella hetkellä olen avoin ja puhelias. Keskityn asiaan monesti sataprosenttisesti, jolloin vähempiarvoiseksi kokemani asiat jäävät odottamaan tulevaa. Tiukka työ- ja opiskeluputki näkyy kodin siisteydessä ja taas on palautekeskustelun paikka.

***

Kävin mieheni kanssa eilen keskustelun, jossa hän kertoi tietoisesti keskittyvänsä itsensä hyväksymiseen. Monet hänen muistonsa liittyvät mokaamisen tunteeseen ja ajatukseen, mitä muut hänestä ajattelevatkaan. Mieheni oli päättänyt olla murehtimatta. Hyvä juttu hänelle, mutta kuka sitten hoitaa meidän perheen murehtimisen? Murehtiminen on ollut mieheni vastuualueella 😉.

Kyllä minäkin murehdin ja välillä kohtaan asioita, jotka muistuttavat itsetuntoni kolahduksista, mutta koitan aina näissä tilanteissa ajatella, ettei historiaa saa tekemättömäksi, mutta siitä pitää oppia, ettei historia toista itseään.

Lähteet:

https://www.ps-kustannus.fi/tunnistatemperamentit.html, viitattu 22.5.2018

x

Punainen liitu

Tänään minulla olikin erilainen päivä työharjoittelijana. Lähdimme opiskelijoiden kanssa Lahti-hallilla järjestettyyn Punainen liitu -tilaisuuteen. Tilaisuuden tarkoituksena oli vaikuttaa nuorten liikennekäyttäytymiseen. Tilaisuus oli sen verran vakuuttava, että suosittelisin vastaavanlaista myös meille aikuisille.

Tilaisuuden aluksi varoiteltiin, että osa materiaalista voisi järkyttää kuulujoita ja siksi ensihoitajat olivatkin tarvittaessa paikalla. Heille tulikin töitä jossakin vaiheessa, kun nuori nainen pääsi vaivoin saatettuna ulos luentotilasta.

Tilaisuudessa vuorottelevat videotarina todellisesta liikenneonnettomuudesta ja eri ihmisten omakohtaiset kokemukset mieleenpainuvimmasta liikenneonnettomuudesta. Kokemuksiaan olivat kertomassa pelastuslaitoksen ruiskumestari, poliisi (joka oli myös toiminut erityisopettajana), ensihoitaja, jonka syliin oli kuollut liikenneonnettomuuden urhi sekä moottoripyöräonnettomuudessa halvaantunut Matti. Sykähdyttäviä tarinoita. Mieleen jäivät kaikumaan Matin sanat: "En edes koskaan ajatellut, että minulle voisi käydä jotakin."

Itseäni koski kuitenkin eniten videolta kuultu tarina äidistä, joka kertoi oman selviytymistarinansa siitä alkaen, kun kaksi poliisia ja pappi herättivät hänet aamulla ja kertoivat, että kaksi hänen lapsistaan on menetynyt liikenneonnettomuudessa. Kahden pojan äitinä pyyhin kostuneita silmäkulmiani.

Tilaisuuden jälkeen purimme tuntemuksia opiskelijoiden kanssa. Itselläni oli ainakin takki aivan tyhjänä...



Ps. Myös iso tila täynnä Salpauksen opiskelijoita, jotka olivat hipihiljaa teki ison vaikutuksen.