Normeja ja normaaleja

Meidän piti pohtia opettajia ja oppilaitoksia ohjaavia normeja. Aiheen käsittelystä minulle tuli mieleen viime vuotinen tapahtuma Lahdesta, jossa Youtubeen asti päätyi video huutavasta yläkoulun opettajasta. Sanaharkka oppilaiden ja opettajan välillä kiristyi nimittelyksi ja kiroiluksi. (Koko jutun voi lukea täältä.) Koko jupakka päättyi lopulta todennäköisesti hyvin uupuneet opettajan koeaikapurkuun ja myöhemmin peruttuun kunnianloukkaustutkintaan. Olipa joku tehnyt jopa nettiadressinkin aiheesta.

Virkasuhteissa koeajan pituus on tänä päivänä 6 kk. Koeaika piteni tämän vuoden alusta, joten em. opettajalla se on ollut todennäköisesti maksimissaan 4 kk. Asiasta aiheituneen kohun aikana jäin miettimään, miten uupunut kyseinen opettaja oikein on ollut, että menettää malttinsa oppilaille? Jostakin muistan kuulleeni, kuinka kyseinen 8. luokka oli ottanut opettajan hampaisiinsa jo heti koulun alettua syksyllä. OAJ onkin listannut opettajien eettisiä periaatteita, kuten esimerkiksi:

"Opettaja hyväksyy ja ottaa huomioon oppijan ainutkertaisena ihmisenä. Opettaja kunnioittaa oppijan oikeuksia ja suhtautuu häneen inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti. Opettaja pyrkii oppijan lähtökohtien, ajattelun ja mielipiteiden ymmärtämiseen sekä käsittelee hienotunteisesti oppijan persoonaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita. Opettaja ottaa erityisesti huomioon huolenpitoa ja suojelua tarvitsevat oppijat eikä hyväksy missään muodossa esiintyvää kiusaamista tai toisen ihmisen hyväksikäyttöä." 

Jäin miettimään, missä ovat oppijoiden eettiset periaatteet, joissa myös opettajaan suhtaudutaan inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti? Missä ei hyväksytä kiusaamista, ei opettajan eikä oppijoiden?

"Tekijänoikeusasiat on tiedostettava käytettäessä kännykkää koulussa. Kuvata voi ainoastaan sellaisia henkilöitä, joilta on saanut luvan kuvan ottamiseen. Sosiaalisessa mediassa ja muualla voi julkaista ainoastaan sisältöjä, joihin on tekijänoikeus ja asianmukainen lupa. - Kärpäsen koulun järjestyssäännöt, kohta 4.5"

Kärpsen koulu, jossa kyseinen episodi tapahtui onkin tänä syksynä laittanut kaikille kotiin allekirjoitettavaksi järjestyssäännöt, jotka pohjautuvat uuteen opetussuunnitelmaan ja opetushallituksen ohjeisiin tietokoneen, kännykän ja muiden mobiililaitteiden käytöstä oppilaitoksissa. (Lähde)

Tämä kuulostaa hyvältä asialta, mutta olisiko em. tapahtumia voitu estää päivitetyillä järjestysäännöillä? Selasin nettiä tätä kirjoitusta varten ja törmäsin juttuihin opettajista, jotka olivat saaneet kokea tappouhkauksista alkaen seksuaaliseen häirintään kaikenlaista negatiivista oppijoiden toimesta. Eilen kirjoittamassani blogikirjoituksessa kerroin arviolta 16-vuotiaasta pojasta, joka kehui hymyäni. Minä ajattelin sen testauksena, mutta olisiko joku kokenut sen seksuaalisena häirintänä? Ei tullut edes aikaisemmin mieleeni, mutta tämän #metoo -kampanjan "ansiosta" on tullut mieleeni kaikenlaista muutakin käsittämätöntä.

OAJ on listannut myös opettajien arvoja. Minusta niistä yksi tärkein on oikeudenmukaisuus 

"Yksittäisen oppijan ja ryhmän kohtaamisessa sekä muun työyhteisön toiminnassa oikeudenmukaisuuden toteutuminen on tärkeää. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen. Oikeudenmukaisuuden tulee toteutua myös etujen ja rasitteiden jaossa, rikkomusten ja ristiriitojen käsittelyssä sekä oppijan arvioinnissa."

Toteutuiko tässä koko jutussa oikeudenmukaisuus? Huomasin google-haun tarjoavan minulle esimerkiksi "Kärpäsen koulu opettaja nimi" -hakua. Lienee ollut kohun aikana suosittu haku. Joka tapauksessa opettajan kasvot ja nimi on varmasti muistissa, joten hänen on todella hankalaa löytää itselleen uutta opettajan työtä. En puolusta huonoa käytöstä aikuiselta ihmiseltä, mutta en myöskään ymmärrä lasten käytöstä. Minulle opettaja on aina ollut auktoriteetti, jota pitää kunnioittaa, niinkuin lähtökohtaiseti kaikkia ihmisiä.

Minä voisin olla äitisi!

Kävin tänään kokemassa ensimaistiaiset tulevaan opettajaharjoitelupaikkaani. Aiheena minulle tuttuakin tutumpi työsopimus. Ainut uusi vivahdus oli se, että osa opiskelijoista oli alle 18-vuotiaita, joten heihin noudatetaan vielä lakia nuorista työntekijöistä. Nuoruus onkin tämän koko kirjoituksen ydin. Suurin osa opiskelijoista kuunteli mielenkiinnolla, mitä olin heille kertomassa, mutta takapenkin pojat päättivät häiritä opetusta opinto-ohjaajan, opettaja ja minun kehoituksista huolimatta. Sen hetken sain puhua hiljaiselle salille, kun kapusin auditorion lehtereille aivan poikein eteen.

Jäin jälkikäteen miettimään tulevaa amisreformia ja näitä takapenkin poikia. Amisreformissa oppimista siirretään entistä enemmän työpaikoille oppilaitosten sijaan. Ensimmäinen ajatukseni oli sääli tulevia työnantajia kohtaan, mutta sitten jäin miettimään, että voiko työpaikalla oppiminen ollakin näille pojille parempi paikka. Oppilaitos edustaa auktoriteettia, jota vastaan voi kapinoida, isossa ryhmässä on hauska leikkiä pelleä. Mitä jos he ovat yksin työnantajan kanssa, jolloin pelleilyseuraa tai ymmärrystä pelleilylle ei heru edes opiskelijakavereilta. Ottavatko he sitten paremmin vastuun? Vai ovatko he vielä niin lapsia aikuisten maailmassa, että kymppiluokka ja vuoden lisäaika ammattiin olisivat ainoita oikeita vaihtoehtoja?

Koko amisreformin tarkoituksena on rakentaa jokaiselle yksilöllinen opintopolku, jossa huomioidaan muualta hankittu osaaminen entisestään. Jokaiselle opiskelijalle tehtään henkilökohtainen opintosuunnitelma, joka mahdollistaa opiskelun vain sellaisten taitojen osalta, joita oppijalla ei vielä ole. Tämän hetkistä mallia, jossa kaikki kulkevat suht' saman opintopolun ei enää jatkossa olisi. Kisälli ja oppipoika -ajatus herätettisiin tietyllä tavalla uudelleen henkiin. Millainen tulee olemaan näiden poikien HOPS, jos opeteltavia taitoja on ammatillisuuden lisäksi keskittymiskyky ja käytöstavat? Työelämän resurssit ottaa esimerkiksi tälläinen opiskelija työssäoppimiseen onkin sitten ihan oma tarinansa.

Sen verran minuakin päätettiin kokeilla, että kesken häiriköintisession keskeytin puheeni ja jäin kuuntelemaan ja katselemaan heidän juttujaan. Pojatkin hiljenivät, kunnes yksi heistä totesi "sinulla on kyllä kaunis hymy". "Ja minä voisin olla äitisi".